Seurahistorian seitsemäs pelikausi paketoitiin kunnialla

Seitsemän vuotta on jo kulunut siitä, kun ensitahdit FBT Blue Flamesin perustamiselle lyötiin Ravintola Koulun alakerrassa. Matkaa on siis takana jo sählyseuralle kohtalaisen kivasti, mutta toki tarina vielä jatkuu tästä eteenpäinkin. Liekkimiesten tarina jatkuu ensi kaudellakin kolmosdivarissa, jossa seura on koko historiansa ajan viihtynyt, lukuunottamatta yhtä ranskalaista visiittiä kakkosdivariin.

Edelliskaudet olivat seurahistorian tuskaisimmat, mutta tällä kaudella ilmeet vaihtuivat taas iloisempaan suuntaan. Loppusijoitus sarjassa oli neljäs. Sarjataulukko harvoin valehtelee, eikä se sitä tee nytkään. Ylempi keskikasti oli Flamesille juuri oikea paikka. Sarjan kärkijengeistä erityisesti Isännät oli tällä kaudella selvästi meitä edellä. TVV:n kanssa oli tasaisempaa, mutta rutinoitunut nousijajengi hoiti muut pelit selvästi meitä tasaisemmin. SBS Lieto III taas on jostain syystä ollut meille usein vaikea vastustaja ja tälläkin kaudella vedettiin molemmat matsit vihkoon. Muut lohkon porukoista sitten jäivätkin Flamesin taakse.

Vehmanen luotsasi Flamesin hyvään sarjasijoitukseen (kuva: Mikko Merranti)

Kausi 2014-2015 oli tietyllä tapaa paluu Flamesin peli-identiteetin lähteille. Tehtiin lohkossa kolmanneksi vähiten maaleja (63) mikä on vain kolme byyriä enemmän kuin suoraan pudonneilla TuTolla ja Sheriffs 2:lla. Flamesissa vain 5 pelaaja pääsi 10 tehopisteeseen tai yli, joten aika pitkä matka on tultu muutaman vuoden takaisesta kun peräti 9 pelaajaa saldotti vähintään 10 tehopistettä kauteen ja kärkipään tehomiehet naputtelivat 20-30 täppää.

Kolikon toinen puoli on se, ettei omissakaan juuri soinut. Omissa kolisi vain 59 kertaa, mikä oli kärkikaksikon jälkeen selvästi vähiten. Alle kolme maalia omiin per matsi on sählyssä aika vähän. Osansa tähän oli erinomaisella veskarikaksikolla (Aki Tamminen- Matti Ketola), mutta myös jämäköityneellä puolustuspelillä. Coach Vehmanen reagoi ansiokkaasti eka turnauksessa ilmenneisiin suuriin puolustuspelaamisen ongelmiin ja tämän jälkeen oman pään pelaaminen oli erittäin hyvää. Lukuunottamatta paria Lieto-matsia ja yhtä revennyttä Isännät-kohtaamista.

Nelosdivariin putosivat ahvenanmaalainen IF Fram, TuTo sekä Sheriffs 2. Sarjapaikastaan joutuu vielä karsimaan Runu.

Tällä kaudella oli taas aihetta hymyyn (kuva: Mikko Merranti)

Loppuun vielä GM Kuuluvaisen pieni haastattelu kauden käänteistä:

Flames-toimitus: Sir Kuuluvainen, mikä maku jäi kaudesta?

- Hyvä maku jäi. Pari edellistä kautta olivat suoraan sanottuna aikamoista kuraa. Paperilla meillä ei varmasti ollut kovempi rosteri nytkään, mutta tällä kaudella käännettiin tiukat matsit hyvin kotiin. Kesällä tehtiin muutamia täsmähankintoja ja haettiin sekä johtajuutta että leveyttä rosteriin. Tuntui toimivan.

Haluatko nostaa ketään erityisesti esiin?

- Tämä on joukkuelaji ja menestys syntyy hyvin toimivasta kollektiivista. Toki esimerkiksi Iltasen veljekset pelasivat hyvän kauden. Länsirannikon kaunein maalivahti Ketola toi hyvän kilpailuasetelman maalinsuulle ja veskarit onnistuivat kyllä hyvin. Coach Vehmanen on myös valmennuksellisesti kehittynyt ja tämä ansaitsee maininnan. Tietty myös iki-Flamesit Lamminluoto ja Anttila olivat hyviä. Niemisen Tommin mukana tilattiin johtajuutta ja sitä myös saatiin.

Jäikö jotain negatiivista mieleen?

- Käsittämättömät loukkaantumiset nyt tietenkin. Erittäin harmittava oli Mattias Bäckin käden katkeaminen. Lupaava kaveri ja pidetään kovasti peukkuja, että kaveri vielä kentillä nähdään. Lisäksi Jakobssonin uran lopettanut jalkavamma sekä Kallion uskomattomalla tavalla syntynyt silmävamma kaihertavat edelleen mieltä.

Miten tästä jatketaan?

- Höntsät pyörivät entiseen malliin läpi kevään ja kesän. Päätössaunailta pidetään huhtikuussa ja samalla speksataan isommalla porukalla seuraavaa kautta. Pelaajistoa koskeviin hommiin palataan keväämmällä, mutta jotain pientä tässä on jo vireillä.


Sarjataulukon ja pistepörssin löydät täältä: http://floorball.fi/tulokset/#/sarja/miesten-3-divisioona-m3d-05-lr/435

Kausi pakettiin tasureilla

Kauden vikat matsit läpyteltiin ilman sen kummempia panoksia. Vielä perjantaina näytti synkältä, kun loukkaantuneiden & sairastuneiden lista näytti koomisen pitkältä. Lopulta kuitenkin enemmän tai vähemmän puolikuntoiset Kuuluvainen & Mattsson elpyivät pelikuntoon, joten paikalle saatiin kuin saatiinkin kolme hyökkäysketjua, kaksi pakkiparia ja yksi maalivahti.

Flames- SC Toivo 2-2

Päivän eka matsi ja vastassa Toivo, jonka kanssa väännettiin lähinnä siitä kumpi sijoittuu sijalle neljä ja kumpi puolestaan sijalle viisi. Flamesilla oli piste enemmän plakkarissa, joten tässä skabassa etulyöntiasema oli Sinisellä Armadalla.

Siniset aloittivat pelin jopa yllättävän hyvin ja tämä palkittiin pian Lamminluodon pommittaessa pallon parhaalta sektorilta yläpeltiin. 1-0 johto kesti hyvän tovin, kunnes hyökkäyspään ylipelaaminen kostautui ja Toivo vastaiskulla ja muutamalla pompulla tasoihin. Jos olisi pelattu helpomman kautta, niin tämäkin takaisku olisi jäänyt syntymättä. Myös toinen maali tarjottiin Toivolla aikamoisena lahjana. Pieni jäätyminen avauspelissä ja pallo suht kaukaa Flamesin verkkoon. Mattsson kuitenkin pääsi tasoittamaan matsin ja vielä viimeisillä minuuteilla edellisiltana pilkkuun asti nesteyttänyt Kallio pommitti ylärimaan.

Lopputuloksena siis 2-2 tasuri. Maalipaikkojen määrällä mitattuna tulos olisi ollut yhtä hyvin olla vaikkapa 5-5, mutta maalivahdit pelasivat hyvin ja toisaalta molemmat jengit viimeistelivät erittäin tehottomasti.

Flames-maalit: Jens Mattsson, Jussi Lamminluoto

Maalissa: Matti Ketola

Tunnin palauttelu ja vastaan AFC Hirvensalon 2-jengi. Vastustajalla oli isompaa panosta, sillä karsintapeikko kuiskutteli vielä AFC:n korvaan.

Flames- AFCH 2 2-2

Vähän nukuttiin alku, mutta pian päästiin tässä matsissa kuskin paikalle. Matsin alkupuolisko mentiinkin Sinisten käsikirjoituksen mukaan ja olisihan tuo pitänyt 2-0 tilanteessa ratkaista. Paikkoja oli. Niitä oli paljon.

Sitten dumarit alkoivat ottaa hieman turhaan roolia ja vastustaja pääsi myllyttämään ylivoimaa. Kavennushan siitä tuli ja peli oli jälleen uusi. Tässä vaiheessa AFC tietenkin painoi kaasua pohjaan ja pääsi lopulta tasoittamaan vain pari minsaa ennen matsin loppua. Ylivoimalla tietenkin.

Matsin lopussa nähtiin vielä käsittämätön tapahtumasarja, joka loppui siihen että Flamesilta lähti kaksi jamppaa sairaalaan paikattavaksi. Jo pitkään jatkunut tyytymättömyys tuomaritoimintaan räjähti sitten lopullisesti, kun Saarisen sai poikapainin päätteeksi naamansa tikkien arvoisesti auki. Tuomarit eivät tähän reagoineet millään tavoin. Tämä taas johti siihen, että Saarisella kiipesi ns. orava muuntajaan ja mies otti turhan punaisen kortin paiskaamalla mailansa laitaan. Se miten Kallio sai tässä rytäkässä mailan silmäänsä jäi allekirjoittaneelta näkemättä, mutta joka tapauksessa kaverilta katosi hetkeksi toisesta silmästä näkökyky. Sittemmin näkö on jo osittain palautunut, mutta tutkimuksia jatketaan tällä viikolla TYKSillä. Ei ollut fiksua toimintaa meiltä. Ei todellakaan.

Flames-maalit: Markus Iltanen, Juhani Anttila
Maalissa: Matti Ketola

Yhteenvetona; ihan kivat läpyttelyt tuota tokan matsin välikohtausta lukuunottamatta. Flames sijoittui lopulta lohkossaan neljänneksi.

Allekirjoittanutta on alkanut hieman häiritä se, että joka matsin jälkeen lähes jokainen jengi piirittää tuomareita. Flames ei ole ollut tässä mikään poikkeus. Paljon on ollut meilläkin asiaa tuomareiden suuntaan.

Tuomaritoiminta on ollut ajoittain heikkoa. Se on selvää. Toisaalta pelataan kolmosdivaria, joten mitään huippudumareita ei tälle tasolle tietenkään ole (ainakaan usein) tarjolla. Vähissä ovat kuitenkin edelleen ne matsit, jotka oikeasti olisivat ratkenneet selviin dumarivirheisiin. Fiksumpaa olisi joukkueidenkin keskittyä vain siihen mitä ne voivat itse kontrolloida. Jatkuva tuomareille raivoaminen ei ainakaan edesauta lajin, tai tuomaritoiminnan, kehittymistä. Toisekseen alueella on jo nyt tuomaripula ja uusia dumareita tuskin on tulossa, jos ei ilmapiiriin saada taas pientä asennemuutosta. Ja sen muutoksen on lähdettävä niin joukkueista kuin tuomareistakin.

 Kausi paketissa. Ei päivääkään liian aikaisin, kun katsoo joukkueen terveystilannetta. En muista milloin olisi ollut kautta jolloin on nähty näin monta vakavampaa loukkaantumista. Nyt vedetään happea ja ryhdytään speksaamaan seuran tulevaisuutta. Mitään dramatiikkaa ei ole luvassa. Kolmosta vedetään ensi kaudellakin ja varmasti jokunen muutos pelaajistossa nähdään tänäkin kesänä.

GM:n perinteinen kausirapsa tulee lähiaikoina. Siihen asti: Hasta la Vista.

Ps. Flamesin höntsät pyörivät läpi kesän. Vierailijat ja/tai jengissä pelaamisesta kiinnostuneet ovat lämpimästi tervetulleita. Laittakaa meiliä (fbtblueflames@gmail.com) tai nykäiskää tuttua Flames-soturia hihasta, niin saatte tarkempaa tietoa.

Tehtävä 14-15 suoritettu- Flamesin tarina jatkuu kolmosessa myös ensi kaudella

III-divari alkaa olla jo loppumetreillä, mutta tässä vaiheessa Liekkimiesten kausi on sijoitusten osalta jo pitkälti plakkarissa. Viikonloppuna napattu voitto tiesi sitä, ettei Flames voi enää edes teoriassa joutua karsimaan sarjapaikastaan. Loppusijoitus tulee olemaan välillä 3-5, joten myöskään ylöspäin ei ole enää mahkuja. Kausi on mennyt siis sijoituksen osalta oikein kivasti. Viimeisissä parissa matsissa ei ole enää panosta, mutta ennemmin niin kuin viime kaudella, jolloin sarjapaikka varmistui vasta viimeisessä matsissa.


Flames-Runu 5-3

Lähtökohdat eivät todellakaan olleet parhaat mahdolliset. Loukkaantumislistalla oli pituutta kuin nälkävuodella ja lisäksi GM oli kiinni muissa kiireissään. Myös Coach Vehmanen oli poissa riveistä. Onneksi rosterissa on leveyttä ja paikalle saatiin kaksi pakkiparia ja kahdeksan hyökkääjää. Maalivahtiosasto oli Tammisen varassa Ketolan sairastuttua viime hetkillä vielä vatsatautiin.

Tästä pelistä ei Flamesin mediaosastolla ole kuin toisen käden tietoa, mutta hallirumpu kertoi, että Liekkimiehet pelasivat eka kympin lähes kauden parastaan ja Runu oli onnekas selvitessään vain parilla takaiskumaalilla. Peli toki tasoittui ja Runu tuli vikassa erässä jo huohottelemaan niskaan. Flamesille kuitenkin 5-3 voitto ja sarjapaikan kaudeksi 2015-2016 lopullisesti naulanneet pisteet taskuun.

Maalit (kuulopuheiden perusteella, voi olla virheitä): Olli Keso, Matti Iltanen, Juhani Anttila, Marko Kiiskinen, Antero Karhu

Maalissa: Aki Tamminen

Flames-SBS Lieto III 1-5

Toiseen matsiin tuli GM mukaan, joten sentterien kuormaa saatiin vähän tasattua. Lieto on jostain syystä ollut vaikea vastus viime vuosina. Jatkuvaan rikkomiseen nojaava pelityyli yhdistettynä sallivaan tuomarilinjaan ja erittäin tehokkaisiin vastaiskuihin oli tälläkin kertaa myrkkyä liekkimiehille. Suurimman shokin aiheutti kuitenkin ex-Flames Matti Simolinille kasvanut parta. Mieshän näyttää jo lähes täysikäiseltä.

Simolinin parta shokeerasi Flames-leirin

Jep. Eli rapiat 4 minsaa ja 0-3 takissa. Siitä on helppo lähteä taas pelaamaan. Alkushokin jälkeen päästiin pelille, mutta läpiajot sun muut hyvät mestat missatiin lähes kauttaaltaan. Rimassakin pallo kävi, muttei ikävä kyllä löytänyt verkkoa. Antsa Karhu pääsi lopulta alivoimalla kaventamaan 1-3:een, mutta kolmannen erän alussa Lieto sai neljännen täpän ja matsi ratkesi viimeistään siihen. Vika sitten tyhjiin ja hyvää yötä.

Flames-maali: Antero Karhu
Maalissa: Aki Tamminen

2 matsia kautta jäljellä. Ei sen suurempaa panosta, mutta lähdetään pitämään hauskaa ja kiusaamaan vastustajia. Toivolla tosin ei sen kummempaa panosta taida olla heilläkään, mutta AFC:n kakkosella sitä riittää senkin edestä. Alaspäin karsimaan on nimittäin tunkua. TVA, Runu ja AFC ovat kaikki tasapisteissä ja yksi tästä kolmikosta joutuu jatkamaan kauttaan vielä nelosdivarijengiä vastaan. Ylöspäin tulevat karsimaan Salon Isännät ja TVV. Nelosen syövereihin lähtevät Sheriffs 2, TuTo ja harmillista kyllä IF Fram. Ei siis Kongon reissua ensi kaudelle :(