Tappiosta tappioon viime ajat seilannut Flames-pursi jatkoi pisteiden metsästystä kohtaamalla sarjan kärkipäähän kuuluvan SC Sonicsin. Sonics vei kauden avausottelussa pistepotin luvuin 4-1 tiukan taiston jälkeen.
Flames-SC Sonics 3-4 (1-2,1-1,1-1)
Turnaus oli Flamesin ainoa vastuuturnaus tällä seasonilla, joten edellisviikolla oli saatu taas käydä tiukkoja neuvotteluja siitä kuka tulee toimitsijaksi kuhunkin matsiin. Yllätys yllätys tekosyitä löytyi taas moneen lähtöön, joten vanhat tutut naamathan nämä taas hoitivat pois alta pyörimästä. Alku ei lähtenyt ihan putkeen. Sovittu kokoontuminen oli klo 10.00 Sports Gardenilla. Osa äijistä oli kuitenkin mennyt Areenalle, osa Halisiin ja noin puolet löytänyt ensimmäisellä yrityksellä oikeaan paikkaan. Nooh, näitä sattuu. Joillekin tosin useammin kuin toisille. Koska liitto oli varannut hallin oletimme, että hallin ovet ovat auki. Nooh, niinpähän oli. Ei kun soitto loukkaantumisen takia huilanneelle Nikelle, jolla on Flamesin treenivuoroja varten saama avainkortti ja mies Ilpoisista avaamaan ovia. Seuraavaksi oletimme, että halli on ns. otteluvalmiudessa. Nooh, niinpähän oli. Ajanottoon tarkoitettu laite oli nimittäin jäänyt asentamatta. Laite löytyikin lopulta varastosta, tosin ei ihan sieltä missä sen puhelimitse saatujen ohjeiden mukaan piti sijaita. Pikku juttuja, pikku juttuja...
Sitten itse peliin. Alku lähti käyntiin ihan mukavasti ja saatiin jo ensimmäisellä minuutilla paikan poikanenkin. Sitten Flamesilta huolimatonta pelaamista, käsivirhe ja mies boksiin. No, maalihan siitä tuli, tekijänä Sonicsin paras pelimies Kaksonen. Oli puhetta ennen matsia, että otetaan Sonicsille lähes kaikki kaikessa oleva Kaksonen-Karvonen tutkapari tarkkaan. No, niinpähän otettiin. Kaksonen 3+0, Karvinen 1+2.
Avausmaalin jälkeen kolisi omissa pian uudelleen. Perinteinen keskialueen pallonmenetys ja kaveri namutteli parilla syötöllä kulmilta tyhjiin. Kun pian vielä passitettiin Flamesistä Lamminluoto istunnolle vähintäänkin heppoisesti alkoi tunnelma olla jo aika synkkä. Tällä kertaa kävi kuitenkin klassisesti, eli Lamminluoto suoraan jäähyaitiosta puolittain läpi ja pallo takakulmaan.Ensimmäisen erän jälkeen siis maalin takissa.
Toinen erä oli suht tasaista pelaamista. Sonics sai viiden minuutin jälkeen rangaistuksen ja Flames ylivoimalle. Flames-penkillä alettiin jo odotella tasoitusosuman näkevät pian päivänvalon. Niinpähän näki, Flamesilta harhasyöttö hyökkäyspäässä,Sonicsilta kaaripallo Kaksoselle ja pikku pyörähdyksellä pallo maalin kattoon. Taas oltiin kaksi takana. Erän toiseksi viimeisellä minuutilla Rantakömi kuitenkin nostatti taas toiveita pistämällä pallon reppuun.
Kolmas erä alkoi taas karmeasti. Ensimmäinen vaihto ja Sonicsin maalin takaa heittämä pallo kimpoilee sisään. Yleensä tälläinen maali tällaisessa vaiheessa peliä on takuuvarmasti murskannut Flamesin selkärangan. Tällä kertaa näin ei kuitenkaan tapahtunut ja vielä minuutti ennen loppua Rantakömi toi Flamesin mukaan peliin. Viimeisellä minuutilla myllytettiin sitten ilman veskaria vastustajan päädyssä. Kaksi hyvää tasoituspaikkaa saatiin, mutta kun ei pompi niin ei pompi. Loppulukemiksi siis katkerat 3-4 ja olo sarjan hännillä sen kuin tukaloituu.
Pitkästä aikaa näkyi kuitenkin hieman valoa pelaamisessa. Aika ajoin pallollinen pelaaminen toimi moitteettomasti ja vetopaikkoja siunaantui varsinkin pakeille mukavan runsaasti. Tolppa ja ylärima jättivät oman sijansa jossittelulle. Lisäksi ketju Rantakömi-Lamminluoto-Rantasalo toimi hyökkäyspäähän kivasti. Varsinkin Jaska Rantakömi on noussut viimeistään tällä kaudella Flamesin ykkösnimiin ja johtaakin selvästi seuran sisäistä maalitilastoa. Lätkätausta näkyy suoraviivaisuudessa maalitilanteissa, josta voisi moni muukin hyökkääjä ottaa mallia.
Flamesin tilanne alkaa olla siis sarjapaikan suhteen tukala. Ottelut päävastustajia vastaan on vielä kuitenkin jäljellä, joten kirvestä ei ole nakattu kaivoon. Paikallisen kolmosdivarin taso on tälläkin kaudella osoittanut kovuutensa, joten helposti ei pistepussin lihottaminen tule jatkossakaan onnistumaan. Tämänpäiväisen kaltaisella esityksellä lisäpisteiden nappaaminen on kuitenkin jatkossa realismia.
Siirtoaikaa on jäljellä viikko, mutta eipä taida ketään tarttua haaviin. Tilaa olisi sillä loukkaantumisten lisäksi Joni Sjöström löi kengät naulaan ja lopetti pelihommat. Hyökkäsketjullisen verran on siis miehiä tippunut jo kauden alkuun verrattuna.
Flames-maalit: Jaakko Rantakömi(2), Jussi Lamminluoto
Maalissa: Antti Leminen
Poissa: Törnström, Kaunisharju, Ketola, Vahlman
sunnuntai 25. tammikuuta 2009
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
Kriisistä kriisiin
Vuoden ensimmäiset sählymatsit jatkuivat FBT Blue Flamesilta samalla tavoin kuin edellisvuoden viimeisetkin. Turpaan tuli.
FBT Blue Flames- Paimion Ruoska 1-5 (0-1, 0-3, 1-1)
Lähtökohdat kauden ensimmäisiin matseihin olivat vähintäänkin nihkeät. Riveistä oli poissa pelimiehiä mitä ihmeellisimmistä syistä alkaen perusdarrasta aina Kiinan työkomennukseen. Edellisviikon treenit olivatkin olleet luokattoman huonoja, johtuen osin siitäkin ettei kukaan varmaan edes muista milloin olisi saatu joku veskareista treeneihin paikalle, ainakaan pelikuntoisena. Vierailevat veskarit ovat siis tervetulleita treenaamaan, jos joku tuntee tarvitsevansa lisätreeniä.
Ensimmäisessä ottelussa kohdattiin sarjanousua hamuava Paimion Ruoska, jolta riistettiin sarja-avauksessa piste. Nytkin peli lähti tasaisesti käyntiin, kunnes erän loppupuolella Ruoska pääsi helposti johtoon vaparin jälkitilanteesta. Kun heikosti läpi päivän tuominnut tuomarikaksikko Koivisto-Mikkola vielä pisti heti toisen erän alkuun Flames-pakin boxiin, oli tilanne nopeasti 0-2. Ehkäpä tappioputkesta johtuen alkoi tässä vaiheessa sinivalkoisten selkärangasta kuulua uhkaavaa rutinaa. Ruoska pääsikin iskemään vielä pari helppoa maalia, joten tilanne kahden erän jälkeen selvät 0-4. Kolmannen erän alussa sai Flameskin kuparisen rikki, kun tuomarikaksikko näki vihdoin myös mustapaitojen rikkoneen rangaistuksen arvoisesti. Maalintekijänä Vahlman. Lopputulokseksi muodostui kuitenkin 1-5, joten eipä juuri jäänyt sijaa spekuloinnille.
Flames-maali: Markus Vahlman
Poissa: Anttila, Ketola, Kaunisharju, Joni Sjöström
Flames-TPS II 3-6 (1-2, 1-1,1-3)
Toisessa pelissä vastaan asettui nuori ja taitava TPS II. TPS:aa vastaan on aina ikävä pelata monestakin syystä. Ensinnäkin nuoret jampat ovat sitä sukupolvea, jolla taitoa on huomattavasti omaa sukupolvea enemmän. Toisekseen vastustajan pojat ovat vielä niin nuoria, että jalka liikkuu, eivätkä maailman paheet ole vielä ehtineet myrkyttää kehoa, näin ollen teinien fyysinen kunto on yleensä aika paljon parempi kuin Flames-pelureilla. Kolmanneksi, tuomarit kumartelevat aina TPS:an suuntaan ja katsovat virheet otteluissa kovin yksipuolisesti. Hätkähdyttävimpänä havainnollistajana vastustajan liukutaklaus Kallioon, josta futiksessa olisi noussut vähintäänkin keltainen. Tällä kertaa jouduimme tyytymään empien vihellettyyn vapariin. Harvemmin näkee, että sählyssä vedetään yhtä räikeästi sukille. Laten onneksi sisäpelikengissä ei ole nastoja. No, tämä kaikkihan oli tiedossa jo ennen matsia joten mitään yllättävää ei tälläkään kertaa eteen tullut.
Flames sai tällä kertaa hyvän lähdön otteluun ja parin minuutin kohdalla päivän jäähykuningas GM Kuuluvainen karvasi pallon pois vastustajan pakilta ja toimitti pelivälineen kuljetuksensa päätteeksi verkon perukoille. Johtoasema säilyi kuitenkin vain joitakin minuutteja, kun karmea Flames-hassi tarjosi ilmaisen tasoituksen Palloseuralle. Vielä 10 sekuntia ennen erätaukoa Flames koomaili toistamiseen, joten ensimmäiselle erätauolle päädyttiin 1-2 tappioasemassa. Toisessa erässä kumpikin jengi maalasi kertaalleen, Flames osumasta vastasi erän viimeisellä minuutilla Rantakömi, joka ohjasi ilmasta Kankkusen heittämän pallon rysään. Kolmannen erän ensimmäisellä minuutilla Flames tuli jo tasoihin, kun tällä kertaa Rantasalo osui Kankkusen roikkuun. Tätä iloa ei kuitenkaan montaa minuuttia kestänyt, kun TPS pääsi jälleen johtoon vastaiskulla. Matsin lopussa TPS kaunisteli vielä voittolukemiaan kahdella osumalla, joten lopputulokseksi 3-6.
Kovin synkät ovat tunnelmat Flames-leirissä tällä hetkellä. Maalintekijöitä ei tahdo sinivalkoisista löytyä millään. Lisäksi sitoutuminen treenaamiseen ja jopa peleihin on huomattavasti heikompaa kuin vielä kauden alussa. Nyt alkaa olla viime hetket käsillä kurssin kääntämiselle, joten katsotaan miten äijien käy.
FBT Blue Flames- Paimion Ruoska 1-5 (0-1, 0-3, 1-1)
Lähtökohdat kauden ensimmäisiin matseihin olivat vähintäänkin nihkeät. Riveistä oli poissa pelimiehiä mitä ihmeellisimmistä syistä alkaen perusdarrasta aina Kiinan työkomennukseen. Edellisviikon treenit olivatkin olleet luokattoman huonoja, johtuen osin siitäkin ettei kukaan varmaan edes muista milloin olisi saatu joku veskareista treeneihin paikalle, ainakaan pelikuntoisena. Vierailevat veskarit ovat siis tervetulleita treenaamaan, jos joku tuntee tarvitsevansa lisätreeniä.
Ensimmäisessä ottelussa kohdattiin sarjanousua hamuava Paimion Ruoska, jolta riistettiin sarja-avauksessa piste. Nytkin peli lähti tasaisesti käyntiin, kunnes erän loppupuolella Ruoska pääsi helposti johtoon vaparin jälkitilanteesta. Kun heikosti läpi päivän tuominnut tuomarikaksikko Koivisto-Mikkola vielä pisti heti toisen erän alkuun Flames-pakin boxiin, oli tilanne nopeasti 0-2. Ehkäpä tappioputkesta johtuen alkoi tässä vaiheessa sinivalkoisten selkärangasta kuulua uhkaavaa rutinaa. Ruoska pääsikin iskemään vielä pari helppoa maalia, joten tilanne kahden erän jälkeen selvät 0-4. Kolmannen erän alussa sai Flameskin kuparisen rikki, kun tuomarikaksikko näki vihdoin myös mustapaitojen rikkoneen rangaistuksen arvoisesti. Maalintekijänä Vahlman. Lopputulokseksi muodostui kuitenkin 1-5, joten eipä juuri jäänyt sijaa spekuloinnille.
Flames-maali: Markus Vahlman
Poissa: Anttila, Ketola, Kaunisharju, Joni Sjöström
Flames-TPS II 3-6 (1-2, 1-1,1-3)
Toisessa pelissä vastaan asettui nuori ja taitava TPS II. TPS:aa vastaan on aina ikävä pelata monestakin syystä. Ensinnäkin nuoret jampat ovat sitä sukupolvea, jolla taitoa on huomattavasti omaa sukupolvea enemmän. Toisekseen vastustajan pojat ovat vielä niin nuoria, että jalka liikkuu, eivätkä maailman paheet ole vielä ehtineet myrkyttää kehoa, näin ollen teinien fyysinen kunto on yleensä aika paljon parempi kuin Flames-pelureilla. Kolmanneksi, tuomarit kumartelevat aina TPS:an suuntaan ja katsovat virheet otteluissa kovin yksipuolisesti. Hätkähdyttävimpänä havainnollistajana vastustajan liukutaklaus Kallioon, josta futiksessa olisi noussut vähintäänkin keltainen. Tällä kertaa jouduimme tyytymään empien vihellettyyn vapariin. Harvemmin näkee, että sählyssä vedetään yhtä räikeästi sukille. Laten onneksi sisäpelikengissä ei ole nastoja. No, tämä kaikkihan oli tiedossa jo ennen matsia joten mitään yllättävää ei tälläkään kertaa eteen tullut.
Flames sai tällä kertaa hyvän lähdön otteluun ja parin minuutin kohdalla päivän jäähykuningas GM Kuuluvainen karvasi pallon pois vastustajan pakilta ja toimitti pelivälineen kuljetuksensa päätteeksi verkon perukoille. Johtoasema säilyi kuitenkin vain joitakin minuutteja, kun karmea Flames-hassi tarjosi ilmaisen tasoituksen Palloseuralle. Vielä 10 sekuntia ennen erätaukoa Flames koomaili toistamiseen, joten ensimmäiselle erätauolle päädyttiin 1-2 tappioasemassa. Toisessa erässä kumpikin jengi maalasi kertaalleen, Flames osumasta vastasi erän viimeisellä minuutilla Rantakömi, joka ohjasi ilmasta Kankkusen heittämän pallon rysään. Kolmannen erän ensimmäisellä minuutilla Flames tuli jo tasoihin, kun tällä kertaa Rantasalo osui Kankkusen roikkuun. Tätä iloa ei kuitenkaan montaa minuuttia kestänyt, kun TPS pääsi jälleen johtoon vastaiskulla. Matsin lopussa TPS kaunisteli vielä voittolukemiaan kahdella osumalla, joten lopputulokseksi 3-6.
Kovin synkät ovat tunnelmat Flames-leirissä tällä hetkellä. Maalintekijöitä ei tahdo sinivalkoisista löytyä millään. Lisäksi sitoutuminen treenaamiseen ja jopa peleihin on huomattavasti heikompaa kuin vielä kauden alussa. Nyt alkaa olla viime hetket käsillä kurssin kääntämiselle, joten katsotaan miten äijien käy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)