Niin. Kauden avaus meni penkin alle, eikä pistepussiin tarttunut Salosta ainuttakaan pongoa. Allekirjoittanut ei nähnyt kuin ensimmäisen matsin ja senkin seuraamista häiritsi hieman samanaikaiset piirrustustalkoot seuraavan sukupolven kanssa. Katsomopuheiden ja omien havaintojen perusteella Flamesilla oli sekä TVA:ta että TVV:tä vastaan näennäishallinta, mutta vastustajat olivat selkeästi valmiimpia kauteen ja iskivät murhaavasti vastaan. Liekkimiehet pussittivat koko päivänä naurettavat 2 osumaa, joten voitoista oli turha haaveilla. Avausturnauksesta jäikin valmennukselle paljon mietittävää, sillä erityisesti maalineduspelaaminen molemmissa päissä oli ollut luvattoman heikkoa.
Avausturnausta seurannut kuukauden tauko sopi Liekkimiehille kuin nyrkki silmään, sillä kovasti uudistunut joukkue ei ollut vielä avausturnaukseen ehtinyt hioutua yhteen. Tauon aikana avattiin kauden saunailtaperiodi ja pidettiin Sport Gardenilla erittäin tarpeellinen leiritys. Samassa yhteydessä nuijittiin FBC Turun II-jengi 8-3 lukemin ja pelaaminen alkoi näyttää jo paljon lupaavammalta.
Toiseen sarjaturnaukseen lähdettiin kuitenkin aavistuksen epävarmoissa fiiliksissä, sillä sen verran rankka maalinteko-ongelma oli Flamesia kauden avauksessa nakertanut. Toki mukaan mahtui totutusti parin runkopelaajan poissaolot. Nää on näitä.
Flames - West Coast Sheriffs II 3-0
Vastustajasta ei ollut etukäteen käytännössä mitään tietoa. Flames ei ole muuten koskaan hävinnyt Sheriffeille yhtään virallista ottelua. Ykkösjoukkue on aikanaan kohdattu III-divarissa ja Suomen Cupissa yhteensä muistaakseni 5 kertaa ja joka ainoa kerta pisteet lähtivät liekkimiesten matkaan. Hienoja muistoja noista matseista.
Yleensä jengistä kuin jengistä löytyy liuta tuttuja kasvoja, mutta Sheriffien kakkosjengistä GM tunnisti ehkä yhden pelaajan. Vastustaja oli ottanut ensimmäisessä turnauksessa kunnon tukkapöllyt, mutta nyt se pisti ekassa matsissaan Campuksen kakkosen todella tiukille. Campus onnistui nimittäin tasoittamaan matsin dramaattisesti vikalla sekunnilla.
Jo pelin ensi minuuteista lähtien matsin luonne oli selvä. Flames dominoi pallollista peliä lähes täydellisesti, vastustajan puolustaessa ja kytätessä vastaiskuja. Liekkimiesten King Kongin kokoiseksi kasvanut apina selässä piti pelin kuitenkin kaksi ensimmäistä erää nolla nollassa. Tehottomuus alkoi saada jo koomisia piirteitä, kun palloa taottiin kerta toisensa perään sekä tolppiin että ylärimoihin. Luonnollisesti tuhlattiin myös liuta läpiajoja ja ns. tuhannen taalan mestoja. Pientä tuskastumista alkoikin olla jo ilmassa, mutta Flamesin konkariosasto valoi toisella erätauolla uskoa joukkoihin ja painotti, että maalitili aukeaa väkisinkin tällä paikkamäärällä. Ja aukesihan se lopulta...
Äärimmäisen rutinoinut kolmikko Saarinen-Kuuluvainen-Karhu karvasi karkin pois vastustajan pakilta, Karhu passasi maalin eteen metsäkissamaisella pehmeydellä hiipineelle Kuuluvaiselle, joka pikku pomputtelun päätteeksi läväytti pallon Sheriffi-veskarin längistä häkkiin. Maistui.
Hetki tästä ja Flames sai ylivoiman. Sovitusta kuviosta ei ollut tällä kertaa kyse, kun kapteeni Kallion hirmulämäri painui takakulmaan. Veskarilla ei ollut mitään mahdollisuuksia liimata enää tätä palloa. Ei mitään. Nada. Nothing.
Kaksi-nolla, hyvä olla. Matsin viimeisillä minuuteilla vastustaja lähti hakemaan kavennusta ilman veskaria. Flames kuitenkin voitti pallon omassa päässään ja alakerran kova luu Mattila lähetti Kuuluvaisen matkaan kohti tyhjää nuottaa. Tavoilleen uskollisena GM ei kuitenkaan jaksanut enää tässä vaiheessa matsia hirveästi sähistä, joten mies päätti lopettaa vastustajan pyristelyt heittämällä puolesta kentästä putoavan lehden tyhjiin. Vastustajan alin mies kuitenkin blokkasi kudin kädellään ja rankkarihan siitä seurasi. Anttila suorittamaan, veska kaffelle ja pallo börsään. Kolme-nolla, vielä kivempi olla.
Hyvä esitys Flamesilta. Suurin haaste oli pitää päät kylmänä, koska matsi meinasi lähteä dumareilta lapasesta vastustajan yrittäessä horjuttaa Liekkimiehiä äärifyysisillä otteillaan. Harvoin, jos koskaan, enää kolmosessakaan näkee wanhaa kunnon poikkaria alaselkään taikka rehellistä puolinelsonia. Noh, tuo taktiikka ei Flamesia vastaan toimi. Sen verran fyysistä arsenaalia on meilläkin heittää tarpeen tullen kaukaloon, että näissä kinkereissä tuskin kakkoseksi jäädään. Totaalisilta ylilyönneiltä onneksi säilyttiin.
Maalissa Tamminen piti nollat. Tämä pitää aina mainita erikseen. Hyvä Aki!
Flames-maalit: Arto Kuuluvainen, Lauri Kallio, Juhani Anttila
Maalissa: Aki Tamminen
Lyhyt palauttelu ja vastaan Flamesia takavuosina vuodesta toiseen kurittanut Runu. "Runosmäki, siellä ei asu kuin autovarkaita", totesi Flames-legenda Jyrskä #69 allekirjoittaneelle noin 10 vuotta sitten edustaessamme tuolloin vielä Phantomsia. No, jos oli Sheriffs-matsi kuuma, niin ennakkoasetelmat runosmäkeläisiä vastaan olivat leppoisammat. Toisilleen tutut naamat vaihtoivat kuulumisia ennen matsia ja osin matsin aikanakin. Huumori tuntui olevan kaikilla kohdillaan.
 |
| Kuuluvainen palasi kehiin |
Flames- Runu 5-1
Pitkästä aikaan saatiin lentävä lähtö matsiin ja pian peli olikin jo 2-0 Flamesille. Ensin Matti Iltanen puttasi pallon sisään ja perään Anttilan viivakuti painui verkon perukoille. Runu pääsi kuitenkin peliin mukaan merkkauksen petettyä pahemman kerran. Matsi oli kuitenkin pääosin hyvin hanskassa, vaikka Runu pääsikin ajoittain hyvin peliin mukaan. Tamminen maalissa venytti tärkeän game saverin 2-1 tilanteessa ja siitä sitten Flames rullailikin lopulta selkeään voittoon. Anttila pisti ensin rankkarin sisään ja Bäck & Kiiskinen osuivat kumpainenkin ekan kerran kolmosdivarissa, joten loppulukemat kivat 5-1 liekkimiehille. Hyvä voitto, vaikkei ehkä ihan yhtä kompaktilla esityksellä kuin päivän ekasta matsista. Toki osansa tähän oli Runullakin. Vaikka kilometrit näkyvätkin jo runosmäkeläisten olemuksessa, löytyy jengistä edelleen yksilöitä, jotka ovat taitotasoltaan kolmosen eliittiä. Toki ryhmä on heikentynyt takavuosista huomattavasti, kun mukana ei enää ole Ruohomäen ja Parkkisen tapaisia laatupelaajia.
Flames-maalit: Juhani Anttila (2), Mattias Bäck, Marko Kiiskinen, Matti Iltanen
Maalissa: Aki Tamminen
Summasummarum; peli oli mennyt valovuoden eteenpäin kauden avauksesta. Tosin vastuskin oli tällä kertaa helpompi. Coach Vehmasen taktiset muutokset erityisesti puolustamisessa toimivat äärimmäisen hyvin, josta henkii vain 1 päästetty maali kahteen peliin.
Loppukaneetiksi GM:n pian 3-vuotiaan tyttären kommentti isin palattua hikisenä kotiin: "Hyvä, että isikin voittaa välillä" :). Tästä on hyvä jatkaa.
