keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Sinisen Liekin on aika sammua

Kevät 2008 ja Ravintola Koulu. Enpä olisi arvannut millainen matka tuosta hetkestä alkoikaan. Jokaisella matkalla on kuitenkin määränpäänsä. FBT Blue Flamesin, tuttavallisemmin Sinisen Liekin, osalta matka tuli päätökseensä keväällä 2017. Tämä bloggaus tulee hyvin todennäköisesti olemaan aikanaan Turun Seudun sählypiireissä kulttimaineeseen nousseen GM:n blogin viimeinen. On syytä valoittaa taustoja sille miksi Flamesin tarina on nyt tullut päätökseensä. Olen selityksen velkaa kaikille matkaamme läheltä seuranneille, sekä erityisesti teille jotka teitte tuota matkaa kanssani. Samalla saan mahdollisuuden työstää asia vielä kerran läpi omassa mielessäni. Luopuminen; se ei ole koskaan helppoa. Flames oli paljon enemmän kuin pelkkä allekirjoittanut. Tämä on minun tarinani Sinisestä Liekistä. Joku muu voi kertoa tarinan hieman eri tavalla, mutta stoorin ydin kaikilla lienee pitkälti samanlainen.

Pitäisi varmaan aloittaa tämä bloggaus kirjoittamalla jonkinlainen yhteenveto pelikaudesta 2016-2017. En jaksa, eikä huvita. Tuo on käynyt kyllä mielessäni monta kertaa, mutta en vain ole yksinkertaisesti ehtinyt ja tuostakin olen itse asiassa potenut hieman huonoa omatuntoa. Itse asiassa tämäkin kuvastaa erittäin hyvin sitä miksi Flamesin tarina loppuu.

Vuonna 2008 meillä oli joukko innokkaita nuoria miehiä, jotka halusivat rakentaa Flamesista oman tarinansa. Tavoitteena oli rakentaa seura, joka pelaa kolmosdivarin kärkipäässä. Kakkosdivaripaikka oli meille kaukaisempi maali, jota kohti tavoitella. Juuri kolmoseen nousseelle seuralle (Flames peri siis aikanaan Phantomsin sarjapaikan kolmosessa), jota valtaosa piti syksyllä 2008 ennakkoon varmana putoajana, tuo oli täydellinen tavoite. Sopivan haastava, mutta pitkässä juoksussa kuitenkin tavoitettavissa. Tämä pisti tekemään töitä ja motivoi allekirjoittaneen lisäksi monia muitakin. Kiitoksia voisi jakaa moneen suuntaan, mutta mainittakoon tässä nyt erikseen seuran hallitukseen alusta loppuun kuuluneet Niklas Törnström ja Markus Vahlman. Näiden herrojen kanssa on vuosien varrella tullut pohdittua tunti, jos toinenkin, Flamesin tulevaisuutta ja kulloisiakin haasteita.
Henkilökohtaisesti olen kuitenkin aina syttynyt haasteista. Jos vielä koen että joku aliarvioi allekirjoittanutta tai vaikkapa edustamaani seuraa, niin on itsestäänselvää etten lepää ennen kuin tavoitteet on saavutettu. Pointtina tässä yhteydessä on kuitenkin se, että kun seuralla on selkeä ja riittävän haastava tavoite, niin ihmisiä on helpompi motivoida tekemään duunia tämän saavuttamiseksi.

Seurahistorian merkittävin voitto nähtiin Huittisissa


Pala kerrallaan rakensimme Flamesista jengin, joka takuuvarmasti oli yksi alueen parhaista kolmosdivariseuroista. Jälkikäteen näyttää siltä, että homma meni lähes yksi yhteen suunnitelmiemme kanssa. Todellisuudessa matkaan mahtui monta mutkaa. Keväällä  2012 Flames joka tapauksessa liekehti itsensä suoraan kakkosdivariin. Homma ratkesi eeppisessä karsintamatsissa Huittisissa, kun selvänä ennakkosuosikkina matsiin lähtenyt SBS Rupu kaatui 2-1. Itse seurasin matsia Ranskasta, jossa asuin tuon kevään. Toki puhelinyhteys Suomeen oli päällä matsin viimeiset minuutit. Tärisin ja kävelin ympyrää Strasbourgin asunnollamme, samalla kun Sininen Legioona hoiti homman tyylikkäästi kotiin. Tämäkin kertoo jotain FBT Blue Flamesin merkityksestä minulle. En juurikaan jännitä esimerkiksi esiintymistä sadoille tuhansille suomalaisille YLEn Aamu TV:ssä tai MTV3:n Huomenta Suomessa, mutta Flamesin matsien seuraaminen on mennyt aina syvälle tunteisiin. Urheilu on tunnebisnestä. Aikuisten leikkiä, mutta mahtavaa sellaista.

Kakkosdivarikausi tuli. Ja meni. Aika pian kävi selväksi, ettei meillä oikeasti ollut mitään palaa kyseisessä sarjassa. Moni alueen sählyvaikuttajista totesi jälkikäteen, että nousimme niin väärällä kaudella kuin vain ikinä mahdollista. Totta. Kauden päätteeksi lohkosta pääsi karsimaan ykkösdivariin kaksi seuraa (SBS Wirmo ja FBC Turku) ja molemmat myös nousivat. Ehkä kaikkien aikojen kovatasoisin kakkosdivarikausi alueella. Isossa kuvassa pelillisellä puolella ei kuitenkaan ollut merkitystä. Sillä sen sijaan oli, että ymmärsin sen ettei ainakaan Turusta tuleva yhden joukkueen seura voi pelata kakkosdivaritasolla kovinkaan pitkään. Miten niin ei muka voi? Esimerkiksi siksi, että...

  • Vapaaehtoisten toimitsijoiden sekä muiden taustahenkilöiden löytäminen on yhden joukkueen seuralla äärimmäisen haastavaa, koska taustalla ei ole suurempaa seurayhteisöä mistä ammentaa.

  •  Rahoituksen kerääminen kauden läpiviemiseksi ei ole todellakaan mikään helppo homma. Mitä Flamesin kaltainen seura voi yrityksille tarjota? Suhteilla voit saada jokusen sponssin, mutta käytännössä pääosin pelaamisen rahoittavat vielä kakkosessakin pelaajat. Pienemmillä paikkakunnilla yritysrahan kerääminen on helpompaa, koska taustalla on keskimäärin enemmän yhteisöllisyyttä. Tätä syntyy jo pelkästään kotiseutuylpeydestä ja välillisesti junioriorganisaation kautta.

  • Parhaat pelaajat siirtyvät joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin alueen isoihin seuroihin, joissa pelaaminen on halvempaa ja joissa on paremmat mahdollisuudet menestyä urheilullisesti. Jos seuralla ei ole junnuputkea olemassa, niin kilpailukykyisen joukkueen kasaaminen on ainakin ylemmillä sarjatasoilla melko haasteellista.

  • Jos, ja lähes aina, kun seuraa käytännössä pyörittää loppupeleissä yksi tai kaksi henkilöä, niin koko seuran olemassaolo on pitkälti sidoksissa näiden jaksamiseen ja elämänvaiheisiin. Vuodet vierivät nopeasti, tulee uusia työkuvioita, syntyy jälkikasvua ja niin edelleen. Kohta huomaatkin, että ennen niin hauskasta harrastuksesta on tullut taakka, josta on vaikea päästä eroonkaan.


Varmasti monta muutakin syytä löytyy, mutta tyypillisesti syyt sille, että kakkosdivarissa pelanneet seurat luopuvat sarjapaikoistaan tai lopettavat kokonaan, liittyvät jollain tapaa näihin seikkoihin. Jos katsotaan vuosikymmenen otannalla Turkua, niin esimerkkejä löytyy. TuWe, Sonics, Pyövelit, Sheriffs vain muutamia mainitakseni. Kaikki aikanaan hienoja seuroja ja osalla myös jonkinlaista junioritoimintaa. Silti tie vei kakkosesta joko suoraan, tai lähes suoraan, pöytälaatikkoon.

Flamesin ensimmäinen kakkosdivarimatsi Mynämäellä


Kakkosdivarikausi oli siis jonkinlainen vedenjakaja Flamesin toiminnalle. Kauden jälkeen henkinen väsymys oli melkoinen. Päätimme kuitenkin jatkaa seuran toimintaa, mutta samalla hölläsimme aika huolella. Tavoitteellisimmat pelaajat siirtyivät muihin seuroihin, mutta saimme muutamia vanhoja pelaajiamme vastaavasti takaisin. Ykkösprioriteetiksi laitoimme sen, että pelaamisen pitää olla taas hauskaa. Treenimäärätkin laitettiin minimiin, eli kertaan viikossa. Pian törmäsimme kuitenkin seuraavaan haasteeseen. Miten hauskaa pelaaminen voi olla, jos et voita matseja? 

Kolmosdivarikaudesta tulikin pelillisesti yksi seurahistorian haastavimmista. Kakkosdivarin haamut piinasivat ja jengin itseluottamus oli melkoisen hataralla pohjalla. Tiukat matsit tuntuivat kääntyvän lähes poikkeuksetta meitä vastaan ja loppupeleissä sarjapaikka varmistui vasta kauden viimeisessä runkosarjamatsissa.

Seuraaville kausille hommaa saatiin taas paremmin raiteilleen, joskin keväällä 2016 jouduimme niukasti karsintojen ensimmäiseen vaiheeseen. Jatkoaikavoitto pelasti kuitenkin siltä, että olisimme joutuneet vääntämään nelosdivarin jengejä vastaan seuraavassa karsintavaiheessa.

Pari kertaa olemme viime kausilla olleet jossain vaiheessa kautta jopa kolkuttelemassa kärkisijoja. Tällöin puheenaiheeksi on aina noussut spekulaatio siitä mitä tekisimme ,jos sattuisimme joskus taas nousemaan. Ristiriitainen ajatus. Ideologisesti en koskaan voisi olla mukana seurassa, joka häviäisi tahallaan. Rationaalisesti olen taas tiennyt, että Flames ei koskaan enää voi nousta kakkosdivariin. Resurssit eivät riitä millään. Nousu olisi ollut todellinen katastrofi. Toisaalta luonto hoiti tappioputkien muodossa sen, ettei tuota tarvinnut loppupeleissä todella kuitenkaan miettiä.

Voin suoraan myöntää, että seuran pyörittämiseen käytettävissä olleet voimavarat ovat viime vuodet olleet hyvin vähissä. Kauas on tultu ajasta, jolloin jokaisesta matsista tuli otteluraportti samana iltana eetteriin ja päälle vielä maalikoosteet videomuodossa. Uskallan myös väittää, että ennen kakkosdivarinousua Flames oli todennäköisesti alueen vakavaraisin salibandyseura. Puskuria oli tilillä aina vähintään toistatuhatta euroa. Kaikki, ja vähän enemmänkin, meni kakkosdivarikauden läpi viemiseen.

Mitä tästä sitten on seurannut? Ilman tavoitetta, ei ole motivaatiota. Allekirjoittaneelle kolmosessa säilyminen ei ole riittävä tavoite. Toisaalta, jos Flames jatkaisi entisellään, seura loppuisi joka tapauksessa vuoden tai parin sisällä. Tai vähintäänkin menisi puhtaaksi höntsäämiseksi alemmissa sarjoissa. Joillekin seuroille tämä sopii mainiosti, eikä siinä mitään. Puhtaille höntsäseuroillekin on oma tilauksensa ja tärkeintähän se on, että ihmiset liikkuvat hyvän lajin parissa.

Ja tähän se sitten loppui. Flamesin viimeisen matsin kokoonpano. FBC Turku II kaatui näillä miehillä 12-2.


Joka tapauksessa, tulimme tilanteeseen jossa meillä oli kaksi vaihtoehtoa. Joko irtaannun Flamesin taustoilta kokonaan ja joku muu ottaa kopin tai sitten fuusioidumme johonkin toiseen seuraan. Jos Flamesista olisi rakennettu uusi tarina, olisi tämä vaatinut ns. ”isänmurhan”. Vapaaehtoisia ei löytynyt, joten rakensin kulisseissa vaihtoehtoisen ratkaisun. Flames fuusioidaan perinteikkäseen Piffeniin.

Miksi juuri Paraisille? Henkilösuhteethan maailmaa pyörittävät. Piffenin varapuheenjohtajana toimii hyvä ystäväni, Flamesin perustajajäseniin kuulunut, Joakim Sjöström, jonka kanssa olemme tietenkin vuosien varrella sparraillet paljon sählykuvioita. Lisäksi Piffenissä pelaa jo jokunen ex-Flames, jotka tiedetään hyviksi ihmisiksi. Jostain sain ajatuksen siitä, että tästä voisi rakentua hieno win-win case. Paraisilla on selkeät ainekset salibandybuumiin mm. Wolvesin sarjanousun ja Piffenin uuden hallin myötä. Piffenin edustusjoukkue on kuitenkin pelillisesti selvästi Flamesia heikompi. Paikallinen junioriputki on kehittymässä, mutta menee vielä jokunen vuosi ennen kuin siitä on odotettavissa pelaajatuotantoa aikuisten tasolla saakka.

Piffen on kuitenkin yli satavuotias seurainstituutio, jossa on noin 2000 jäsentä. Jokainen ymmärtää, että tavoitteellisen salibandyn pelaaminen osana tällaista yhteisöä on ihan eri asia, kun yrittää rimpuilla yhden joukkueen seurana. Piffen tuleekin nousemaan tulevaisuudessa vähintäänkin salibandyn kakkosdivariin. Matka voi olla pitkä, siihen tulee mahtumaan takaiskuja, eikä kaikki tule todennäköisesti menemään yhtä suunnitelmallisesti kuin Flamesin tapauksessa kävi. Tämä tulee kuitenkin tapahtumaan. Ennemmin tai myöhemmin. Saatte toki epäillä rauhassa.

Ensimmäiselle kaudelle noin puolet ex-Flamesista tulee vaihtumaan. Kasvukipuja on siis varmasti odotettavissa. Toisaalta tiedämme jo nyt saavamme jalkeille kilpailukykyisen jengin kolmosdivaritasolle. Yhdessä olemme vahvempia. Tillsammans är vi starkare.

Yhdeksään pelikauteen mahtuu paljon muistoja. Kun nyt katson noita vuosia taaksepäin, niin mielen valtaa tietty haikeus. Ensimmäisenä eivät tule mieleen voitot tai tappiot vaan se kaikki muu. Eeppiset pelireissut Maarianhaminaan, huikeat turnausmatkat Vaasaan, Tampereelle, Hankoon ja Helsinkiin, käsittämätön määrä huikean omalaatuisia persoonia vuosien varrelta. Lähemmäs seitsemänkymmentä pelaajaa ehti kantaa sinistä haarniskaa noina vuosina, joten meitä todellakin oli moneen lähtöön. Suurinta osaa näistä herroista voin edelleen kutsua vähintäänkin kavereikseni. Joukossa on myös monta herrasmiestä joita kutsun ystäväkseni. Teillä oli valtava rooli siinä, että savolainen integroitui nopeasti varsinaissuomalaiseen elämänmenoon. Kiitokset siitä! Laskujeni mukaan Flamesin viimeisellä pelikaudelle esiintyi peräti 9 seuran perustajäsentä. Melkoisen kova juttu, koska seuraa ei rakennettu minkään kaveriporukan ympärille. Olen iloinen siitä, että monen kanssa yhteinen matka vielä jatkuu. Pelikentillä ehkä vain hetken aikaa, mutta sen ulkopuolella toivottavasti vielä paljon pidempään.

FBT Blue Flames ry. kiittää ja kuittaa: It's been one hell of a ride.

Syvällä kiitollisuudella,
Arto “GM” Kuuluvainen




Ps. Flamesin kolmosdivaripaikalla jatkava Piffen, etsii vielä uusia pelaajia niin ykkös- kuin kakkosjoukkueeseenkin (4.div.). Lisäksi seurassa on myös hallisarjaa pelaava harrastejoukkue miehille sekä kasvava määrä juniorijoukkueita.

Piffenissä tarjolla on mahdollisuus treenata (halutessasi) peräti 4.5 tuntia viikossa erittäin fiksulla kausimaksulla. Pienemmällä kuin esimerkiksi Flamesissa koskaan. Treenit Paraisilla (PUNT & PIF Center) ja Turussa (Leaf Areena).

Jos kiinnostaa lähteä mukaan rakentamaan uutta tarinaa, niin ole yhteyksissä ja tule kokeilemaan. Piffenissä pelaajien viihtymiseen tullaan todella panostamaan ja taustat tulevat olemaan timanttia.
Joakim Sjöström, 050 42 10 918, joakim.sjostrom@gmail.com
Arto Kuuluvainen, 040 538 7515, arto.kuuluvainen@gmail.com

maanantai 5. joulukuuta 2016

Mynämäen tansseista 2 pistettä taskuun

Liekkimiehet jatkoivat kolmosdivariurakkaansa lauantaina Mynämäellä. Pitkään näytti siltä, että jamppoja on lähes historiallisesti taas neljättä kentällistä mukana mutta toki viime metreillä pari kaveria tippui rosterista. Joka tapauksessa täydet kolme ketjua joulukuun alussa on kyllä hieno juttu. Viime vuonna näihin aikoihin vedettiin noin kahdella kentällisellä näitä matseja. Ja se myös näkyi tulostaululla.


Flames- SBS Lieto III 1-2 (http://floorball.fi/tulokset/#/ottelu/sbs-lieto-3-flames/2759/1246?id=10708&name=Flames)

Eka matsi ja samantien sarjan kärkikamppailu. Lieto ei ensimmäisellä sarjakierroksella hävinnyt kuin yhden ottelun. Nimenomaisesti Liekkimiehille. Nytkin saatiin tasaiset karkelot aikaiseksi. Pitkään johdettiin matsia 1-0, kun Anttila rankaisi pallon pussiin kaukovaparista. Valitettavan oman pään sekoilun päätteeksi Lieto tuli kuitenkin tasoihin. Saattoi olla dumarivirhe jättää viheltämättä vahvasti rikkeeltä tuoksahtanut tilanne, mutta nää nyt on näitä. Vielä viimeisillä minuuteilla molemmilla oli paikkansa ratkaista matsi. Valitettavasti peli ratkesi lopulta Flamesin omaan maaliin, kun pallo kimpoili epäonnekkaasti mailan varresta rysään. Peliaikaa oli jäljellä tuossa vaiheessa puolisen minuuttia. Eihän siinä. Jos et tee, kaveri tekee. Pomppu sinne, pomppu tänne ja muita kliseitä. Toki Flamesin pari ylärimakutia ja muutama tuhlattu todellinen namupaikka jätti ison sijan jossittelulle.

Flames-maali: Juhani Anttila
Maalissa: Aki Tamminen
Tällä kertaa tanssahdeltiin Myniksellä

Flames- TA-631 3-1 (http://floorball.fi/tulokset/#/ottelu/flames-ta-631/2762/1246?id=10708&name=Flames)

Pari matsia palauttelua ja vastaan sarjanousija TA-631. Kaveri tuli freesillä jalalla matsiin ja vaikka Flames ehkä näennäisesti pitikin enemmän palloa, niin kovin oli vaikea matsi Sinisille luvassa. Kun tarpeeksi monta kertaa koomailtiin, niin lopulta vastustaja pääsikin livahtamaan johtoon. Jonkin aikaa tämän jälkeenkin puskettiin päätä TA:n sumppuun, mutta pelitavan muuttaminen hieman aggressiivisemmaksi alkoi realisoitua hiljalleen jo maalipaikkoinakin. Lopulta vaaralliseksi tutkapariksi muodostunut Leinonen-Hyvärinen nappasi Flamesin reppuselkään ja painoi kaksi identtistä maalia reiluun pariin minuuttiin. Loppulukemat puttasi GM Kuuluvainen tyhjään nuottaan.

Erikoistunnustus on annettava myös "Tivoli" Tammiselle, joka Flames maalissa kantoi pitkään joukkuettaan, kenttäpelaajien vaikuttaessa samaan aikaan lähinnä lobotomiapotilailta.

Hyvät pisteet joka tapauksessa. Toki parannettavaa jäi. Melko reilustikin.

Flames-maalit: Joona Hyvärinen (2), Arto Kuuluvainen
Maalissa: Aki Tamminen

Flamesin pelit jatkuvat jo parin viikon päästä. Tällä hetkellä Sininen Legioona majailee sarjakakkosena, mutta kova puntari on vielä ennen joulua edessä. Det blir intressant.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Sininen Grilli kuumana- Taivassalosta täydet pongot

Lauantai-aamupäivä. Takana muutama huonosti nukuttu yö (kiitos päiväkodin flunssa-aalto) sekä normaaliin tapaan äärimmäisen kiireinen työviikko. Palauteltiin urheilubisneskirjan käsikirjoitusta kustantajalle (tulee muuten timanttinen opus, vaikka itse sanonkin), rekryttiin uutta jengiä ja etsittiin uusia toimitiloja. No, ei siis ehkä ihan perusviikko, vaan vielä pari napsua kovempi oravanpyörä. Siinä rallissa jää sählykuviot yleensä hieman vähemmälle pohdinnalle, mutta onneksi tällä kaudella on päästy tilanteeseen, ettei sillä nyt niin taida olla väliä onko GM:n valvova haukansilmä mestoilla vaiko jossain muualla. Tekemisen taso on Liekkimiehillä ollut nimittäin sen verta jämäkkää.

Ja takaisin asiaan...

GM:n kartanon ovikello soi hieman klo 11.00 jälkeen. Kukas muu se siellä piristikään päivää, kuin Länsirannikon kauneimmaksi maalivahdiksi jo liki vuosikymmen sitten tituleerattu Ketolan Masa. Siinä GM:nkin kasvoille nousee virne, kun tietää että pääsee poikasten kanssa läpyttelemään sählyä koko iltapäiväksi. Harmi, että unohtui siinä hötäkässä syödä ja sen päälle flunssakin teki tuloaan. Fuck it. Nasta lautaan ja kohti tuntematonta. Nimittäin Taivassaloa. Matkalla vielä Raision ABC:ltä takapenkille kaikkien saunailtapelaajien äiti (ja isä) Rainmaker Sjöström ja matka sen kuin jatkui vielä astetta iloisemmissa tunnelmissa.

Lukemattomat peltipoliisit ohitettiin tällä kertaa menestyksekkäästi. Mihinkäs sitä kiire. Varatuilla uroilla ja kunnon kansalaisilla. Pelipaikalle löydettiinkin noin ruhtinaalliset viisi minuuttia ennen kokoontumista. Siinä parkkipaikalla ensimmäisen vastustajan, elikkäs TVV:n, pelimies kertoi, että pelit olivat kerrankin aikataulussa, sillä vihreät miehet olivat tarjonneet ns. kaktusta FBC Turun kakkososastolle siihen malliin, että peli oli keskeytetty ennen täyttä aikaa. Melkoisen harvinaista #muuten kolmosdivaritasolla näinä päivinä. Pieni lisäpiriste saatiin vielä siitä, että koppiin käveli myös Flamesin ehkäpä ainoa HC-kannattaja Lahtisen Ari. Karkkilan lahja Siniselle Liekkimerelle ja Lamminluodon kanssa aikoinaan lähes symbioosin muodostanut sählysankari. Avattu Pirkka-olut toki löytyi Arskan hanskasta kuten tapoihin kuuluu.

Eihän siinä, ukot kasaan ja alkulenkille. Viimeisetkin Flames-uroot ajelivat tässä vaiheessa vastaan, joten saatiin täysi kokoonpano jalkeille. Ja vieläpä lähes ennennäkemättömästi pari jannua jäi pelaavan kokoonpanon ylikin.

Flames- TVV 7-5

Eka matsi ja vastaan lohkon suurimpana ennakkosuosikkina ainakin Flamesin leirissä pidetty TVV. On entisiä liigatähtiä, on useampi ketju pelimiehiä joilla menestyksekästä historiaa ylemmiltäkin sarjatasoilta ja niin etiäpäin. Edelliskaudella pelattiin toinen matsi tasan ja toisessa tuli tukkaan suht selkein luvuin. Eihän siinä. Uusi kausi, uudet kujeet.

Päästiin pelille hyvin ja heti alkuun oli parikin äärimakeaa paikkaa mennä johtoon. Ei tehty, kaveri teki. Takaa-ajoon, joka tuotti tulosta heti kärkeen, kun vastustaja töhöili pallon omaan nuottaan. Koska GM:llä ei ole matsin pöytäkirjaa, ja sähköinen tulospalvelukin oli yhtä haastava kuin aina ennenkin, niin maalien kulusta ei nyt ole ihan selkeää muistikuvaa. Pääpiirteittäin homma taisi mennä niin, että nykäistin aina kaulaa ja päästettiin TVV sitten tasoihin. Kolmanteen erään taidettiinkin lähteä tasatilanteesta. Siinä vaiheessa sitten GM osoitti tohtoritason pelisilmäänsä ja päätti ottaa holtittoman penaltin. TVV:n huippuvaaralliseksi mainostettu ylivoima kuitenkin tökkäsi ja elämänsä kautta pelaava Tero Yli-Sipilä riisti pallon. Pudotus Iltasen Markukselle, jonka kuti painui vastustamattomasti verkkoon. TVV:n takaa-ajolta pahimman terän tylsytti vielä Matti Iltanen, joka pääsi maalinedushässäkän päätteeksi lyömään irtopallon sisään.

Makeat pisteet. Ei voi kiistää. Maalissa Aki Tamminen jäätävän hyvä viidestä päästetystä huolimatta. Game Saver -luokan torjuntoja yksi toisensa perään. Gut.

Flames- FBC Turku II 3-1

Tunnin palautus ja ukot uudestaan askiin. Painotettiin ja alleviivattiin, takin napit kiinni. Oman tekemisen kautta matsiin ja niin edelleen. No ei ihan onnistunut. Yllätys, yllätys.

Alku oli siis melkoisen tahmeaa. Pallollisesti vietiin toki suht selvästi, mutta tiikerinsilmä loisti poissaolollaan. Samaan aikaan BeeCeen maalissa Flamesille jo takavuosinakin harmaita hiuksia aiheuttanut Savonen oli maagisella pelipäällä. Lopulta, noin kymmenen tuhlatun laatupaikan jälkeen, Rainmaker Sjöström osui ensi kerran kolmosdivaritasolla sitten 2000-luvun alun. Itse asiassa mies osui jo kertaalleen tässä matsissa ennen tuotakin maalia, mutta tuon osuman dumarit hylkäsivät. Mitäs sitten tapahtui? No, kun ensin on hakattu noin puolet pelistä päätä vastustajan maalivahtiin, niin kyllähän sitten kannattaa heti seuraavassa vaihdossa päästää vastustaja tasoihin. Tai ei kyllä oikeastaan kannattaisi, mutta niin tehtiin. 1-1 ja toiselle erätauolle.

Kolmannessa erässä saatiin onneksi erävoitto ja sitä myötä toki myös otteluvoitto. Ensin Joona Hyvärinen pääsi tälläämään mallikkaan hyökkäyksen päätteeksi pallon suoraan syötöstä sisään. Lopullisen niitin tyhjään BeeCeen verkkoon taiteili Yli-Sipilä. Terpan luikertelu ja liruttelu toi mieleen takavuosien Flames-legenda, novellikirjailija, Vehviläisen maagiset nöyryytykset. Fantastista. Mykistävää.

Ja jos ensimmäisessä matsissa Tamminen oli maaginen, niin ei jäänyt kollega Ketolakaan huonommaksi. Yksi päästetty maali ja Ketolamaisen kylmää työskentelyä. Respect, Kaunis Poika.

Huikeaa tekemistä. Jos vertaisi jengin tämänhetkistä tekemisen tasoa muutamiin treenimatseihin, joissa otettiin huolella dunkkuun nelosen häntäpään porukoilta, niin onhan tuo ero valtava. Olkoonkin, että harjoituskauden matsit vedettiin hyvin repaleisella kokoonpanolla.

Nyt kuukauden taukoa viettämään. Toivotaan, että Flamesin syyskiima kestää myös joulukuuhun. Ja miksei kestäisi?

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Flamesille täysi pistepotti: Mitä tuumivat paluumuuttajat Sjöström & Keskinen?

Flamesin lauantaista aamusaunaa voisi kutsua menestyksekkääksi. Ensin kaatui sarjakärki Lieto ja perään Liekkisoturit puristivat voiton sarjanousija TA-631:stä. Sen kummempaa raporttia ei ole nyt tarjolla, sillä GM vietti lauantain rakentamassa Salibandyliitolle uutta laatujärjestelmää. Tuosta tulee muuten aika mielenkiintoinen juttu.

Otteluiden tilastot löydät täältä:
Flames-SBS Lieto III 5-3 (Tilastot: http://floorball.fi/tulokset/…)
Flames - TA-631 5-3 (Tilastot: http://floorball.fi/tulokset/…)

Mutta, mutta. Jotta Flamesin kannattajat eivät jäisi täysin kylmäksi, niin General Manager pyysi pikaiset kommentit kahdelta paluumuuttajalta.

Ensin revolverihaastatteluun aseteltiin Joni "Rainmaker" Sjöström:

Sateentekijä nähtiin eilen todella pitkän tauon jälkeen III-divarissa pelaajan roolissa (mieshän siis nosti Flamesin aikanaan kakkoseen valmentajan roolissa). Pistetili avautui heti (0+2). 

Kerros Rainmaker hieman tunnelmia eiliseltä?
- Helvetin hyvät fiilikset jäi erityisesti tuosta voitosta Lietoa vastaan. Viimeksi syksyllä 2008 tuli kolmosdivaria pelattua, joten kyllä comeback vähän jännitti ja pohdin pitkin kesää, että jäänkö sarjassa jalkoihin. Teki myös erittäin hyvää itseluottamukselle päästä heti pisteiden makuun. Uskoisin että Tero Yli-Sipilällä on rinnallani hyvät mahdollisuudet yli 20 maalin kauteen. Itselläni edellinen maali virallisissa peleissä on niinkin tuoreesta lähihistoriasta kuin 29.3.2015 River Ratsin paidassa, joten katsotaan jos sellainenkin ihme tähän kauteen vielä mahtuisi, että iskisin maalin.

Miltä lohkon taso näyttää muuten?
- Pohdin ennen kautta, että SBS Liedon ja TVV:n kaudet ovat epäonnistuneita, jos menettävät yhdenkin pisteen muille joukkueille kuin toisilleen kauden aikana. Parin turnauksen jälkeen sarjan voisi kuitenkin tiivistää Kallion Laurin sanoihin: ”Ilmaisia pisteitä ei tässä sarjassa ole luvassa kenellekään”. Kyllä tässä vähän jo seuraavaa turnausta odottaa.

Sjöström jakaa lättyjä pitkästä aikaa Liekkipaidassa. Tässä mies vielä Ratsien univormussa.
  GM tavoitti myös parin välivuoden jälkeen eilen kaukaloon palanneen Kalle Keskisen. Kallella kesti eilen reilut 4 minuuttia, kun pistetili olikin jo avattu.

Mitä fiiliksiä eilisestä?
-No intoa puhkuen tietysti, kun pitkästä aikaa pääsi pelaamaan tosipelejä. Kyllähän näiden perään on tässä vähän haikailtukin. Nyt viimein elokuussa alkoi tuntumaan siltä, että paluu on tehtävä ja säbälle on taas löydyttävä arjesta aikaa. Oma peli tuntui yllättävän hyvältä ja rennolta taukoon nähden. Melkein uskaltaisin sanoa, että tauon aikana on, ainakin näiden kahden pelin ja muutaman treenin perusteella, tullut otteisiin lisää malttia ja järkeä. Fyysinen kunto ja terveyskin pysyneet ihan hyvänä tässä niin mahtavaltahan tämä säbäily taas tuntuu!

- Flamesiin paluu tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta. Joukkueen runko on pysynyt kasassa hyvin ja viimekertaisesta parin vuoden visiitistä jäi vain positiivisia muistoja

Kiitokset herrasmiehille haastatteluista. GM on erittäin iloinen, että seurahistoriaan olennaisesti kuuluvat mestarit on saatu taas kotiin. Ei pelkästään pelillisten seikkojen takia, vaan ennen kaikkea siksi, että kyseessä on kaksi hyvää ystävääni.

Matsit jatkuvat jokusen viikon päästä. Vaikka sarjakausi onkin lähtenyt oikein hyvin käyntiin, niin ei tässä todellakaan ole varaa leijumiseen. Takin napit siis tiukasti kiinni ja eteenpäin.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Sarja-avauksesta reppuun yksi piste

Liekkijengi starttasi seurahistorian kahdeksanteen kolmosdivarikauteen Liedon pahamaineisella parketilla. Lieto on läpi seurahistorian ollut Flamesille erittäin haastava mesta pelata. Montaa pistettä ei ole lentokentän kokoiselta parkettialustalta tarttunut matkaan ja esimerkiksi muuten huikealla nousukaudella 2011-2012 Flames hävisi molemmat Liedossa pelatut matsit.

Tällä kertaa vastaan asettui laadukkaiksi nipuiksi tiedetyt SC Toivo sekä SBS Wirmo II. Edelliskaudella keskinäiset kohtaamiset molempien kanssa olivat tiukkaa vääntöä ja samaa oli odotettavissa tälläkin kertaa. Kuten sarja-avauksen alla yleensäkin, tälläkin kertaa Flamesin pelaamisessa oli tiettyjä epävarmuustekijöitä. Treenikaudella otteet vaihtelivat nimittäin todella rajusti, riippuen toki paljon siitäkin ketä kulloisenkiin matsiin saatiin paikalle. Tällä kertaa päästiin matkaan kuitenkin lähes parhaalla kokoonpanolla, vaikka kentällisen verran sotureita olikin sivussa.

Flames- SC Toivo 2-4

Yskien lähti kausi käyntiin. Tuli ehkä liikaakin korostettua keskialueen virheiden välttämistä, sillä Flamesin peli oli tässä matsissa ylivarovaista. Kaksi kertaa tultiin tasoihin, mutta lopulta vastustaja käytti tarjotut maalipaikat hyväkseen ja venyi voittoon. Sinänsä harmi, että jokunen maaleista olisi jäänyt syntymättä pienellä skarppauksella. Oppia tarttui kuitenkin tästäkin matsista matkaan. Tänäkin vuonna lähes jengillä kuin jengillä löytyy rosteristaan valtava määrä kokemusta ylemmiltä sarjatasoilta. Jos treenimatseissa nelosdivarin jengejä saatiinkin vastaavia koomailuja anteeksi, niin sarjassa näin enää harvemmin käy.

Flamesin kauden maalitilin avasi pitkän lätkätaustan omaava Kim Salonen, jolle matsi oli ensimmäinen virallinen salibandymatsi koskaan. Senioriketju pyöritti jo pitkään hyvin toiminutta ylivoimakuviotaan ja Kim lapioi riparista pallon varmasti pussiin. Toisesta maalista vastasi Joona Hyvärinen hienon yksilösuorituksen päätteeksi.

Flames-maalit: Kim Salonen, Joona Hyvärinen
Maalissa: Aki Tamminen

Odotettu paluumuuttaja: Kalle Keskinen palannee Flamesin rosteriin ensi turnauksessa (Kuva: Mikko Merranti)


Flames- SBS Wirmo II 2-2

Pari tuntia palauttelua ja vastaan Wirmon kakkosjengi. Mielenkiintoinen kombinaatio kokemusta ja nuoria lupauksia. Ensimmäinen erä jatkui yhtä synkkänä kuin edellinen matsi päättyikin. Pari lahjamaalia kaverille eteen siis heti kärkeen. Toiseen erään saatiin vihdoin peli-ilmettä kirkastettua ja matsi tasaantui selvästi. Hiljalleen Liekkimiehetkin pääsi vyöryttämään hyökkäyksiä. Parin "läheltä piti" -tilanteen jälkeen Flames kavensi ylivoimalla kun Markus Iltasen laukaus painui vastustamattomasti perille saakka. Tästä saatiin tietty lisäuskoa ja kolisteltiin maalipuita vielä muutamia kertoja ennen kuin, ainakin Flames-linssien läpi, täysin ansaittu tasoitus saatiin aikaiseksi. Toki tätä saatiin odottaa viimeiselle minuutille. Paluumuuttaja Lasse Leinonen sai kummallisen paljon tilaa ja aikaa vaparinsa tähtäilyyn ja Tampereen Ilveksen junnukoulussa aikanaan hiottu kuti painuikin vastustamattomasti Wirmo-maalin takakulmaan. Maistui.

Flames-maalit: Markus Iltanen, Lasse Leinonen
Maalissa: Matti Ketola

Yhteenvetona; melko tyypillinen avausturnaus. Paljon hermoilua oli vielä ilmassa, mutta positiiviseksi on nähtävä se, että peli kehittyi päivän aikana selkeästi parempaan suuntaan. Valmennukselle tarttui haaviin paljon oppia ja tätä pitää siirtää harjoitteluun seuraavina viikkoina. Erityisesti korostui taas kerran se, että pistesaldo ei tässä sarjassa tule karttumaan, ellei jokainen Liekkisoturi pelaa koko sydämellä joukkueelle. Vapaamatkustajiin ei ole varaa.

tiistai 20. syyskuuta 2016

Preseason taputeltu

Flames aloittaa viikonloppuna sarjamatsit kohtaamalla Liedon, aina niin hohdokkaalla, parkettialustalla vanhat tutut SC Toivon ja SBS Wirmo II:sen.

Treenimatsejakin väännettiin. Tosin vaihtelevalla menestyksellä. Ison kuvan hahmottaminen on hieman haastavaa, koska otteita leimasi epätasaisuus. Kaksi umpisurkeaa tappiota nelosdivarijengeille (Rangers, SB Naantali III) herättävät kysymysmerkkejä, olkoonkin että kyseisistä matseista puuttui reilu puolet pelaajista. Pelottavan paljon pelaamisen taso kuitenkin laski miesvajeen myötä.

Toisaalta niissä matseissa, joissa oltiin liikkeellä edes lähelle parhaalla rosterilla, pelaaminen oli ihan hyvällä tasolla ja nelosdivarijengit (Rangers, SB Hirvensalo II, Piffen) kaatuivatkin selvästi ja laadukkaaksi III-divarinipuksi tiedetyn IKAn kanssakin vedettiin tasaista nolla nollaa aina viimeiselle sekunnille saakka.

Rosterikin ehti jo elää totutun paljon. Kolmisen äijää tippui pelistä jo ennen kuin ensimmäistäkään sarjapeliä on ehditty pelata. Onneksi mukaan saatiin yksi kauan odotettu paluumuuttaja kun vanha luottopakki Kalle Keskinen teki paluun kaukaloon. Valitettavasti mies ei ole mukana vielä avausturnauksessa.

Summasummarum, lauantaina starttaa seurahistorian yhdeksäs kausi. Saa nähdä millaisia tarinoita tästä seikkailusta jää jälkipolville kerrottavaksi...

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Flamesin rosteri loppusilausta vaille kasassa

Jos vuosi sitten tuskailtiin pelaajapulan kanssa, niin tällä hetkellä tilanne on selkeästi valoisampi. Tänä kesänä Liekkipaidalla on ollut imua selvästi paria viime kautta enemmän ja voi hyvinkin olla, että vielä jokunen pelimies rosteriin kiinnitetään elokuun aikana. Muotoillaanko vaikka näin, että GM:lla on muutamat sopimusneuvottelut enemmän tai vähemmän käynnissä. Parin edelliskaudella Flamesissa pelanneen mestarin kohdalla tilanne on myös vielä auki.

Liekkimiesten kesätauko on ohi.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että ainakin seuraavat nimet esiintyvät pelikaudella 2016-2017 Flamesin haarniskassa (uusien pelaajien kohdalla suluissa edelliskauden seura):

Aki Tamminen (MV)
Matti Ketola (MV)

Arto Kuuluvainen
Jan Meltti (SB Naantali)
Markus Vahlman
Niklas Törnström
Lauri Kallio "C"
Juha Mattila
Tero Yli-Sipilä
Lauri Pokkinen (SB Naantali)
Petteri Tenhunen
Jyri Ryyppö
Tommi Nieminen
Joni Salo
Kim Salonen (ei seuraa)
Joona Hyvärinen
Joni Sjöström (West Coast Phantoms)
Juhani Anttila
Jussi Lamminluoto
Lasse Leinonen (TVA)
Markus Iltanen
Matti Iltanen
Severi Saarela (armeijan palveluksessa vuodenvaihteeseen)
Ville Lammi (armeijan palveluksessa vuodenvaihteeseen; ei seuraa)

Valmennus:
Kuuluvainen, Vahlman & Lamminluoto

Treenimatseja ryhdytään hiljalleen kartoittamaan. Todennäköisesti kohdataan ainakin ex-Flameseja vilisevä Piffen Paraisilla.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Flames kiinnitti jälleen uuden pelaajan

FBT Blue Flames on esiintynyt tänä kesänä siirtomarkkinoilla kohtuullisen aktiivisesti. Seuran uusin kiinnitys on viime kaudella SB Naantalin paidassa kakkosdivarissa esiintynyt Lauri Pokkinen. Puolustuksessa viihtyvä Karhukoplan kasvatti on vuosien varrella edustanut myös mm. Flamesille takavuosilta hyvinkin tuttua SBS Rupua. 

Pokkinen nähdään ensi kaudella Liekkimiehissä       

Flamesin General Managerina totutusti häärivä, todellinen alfauros, Tohtori Kuuluvainen briiffasi Flamesin verkkotoimitusta lyhyesti tämän hetken pelaajatilanteesta:

- Hyvä. Toki vasta elokuussa nähdään tuleeko turbulenssia, mutta tällä hetkellä näyttää lähes pelottavan hyvältä. Toki tuossa joku lähtijäkin on jo ilmoittautunut.

Flames tiedottaa mahdollisista uusista pelaajista sitä mukaa jos/kun sopivia pelimanneja tulee kohdalle.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Flames vahvisti puolustustaan

FBT Blue Flamesin jo entuudestaan pätevä puolustus vahvistuu, kun kokenut Jan Meltti siirtyy Sininen Armadan sotisopaan. Edelliskaudella Meltti pelasi kakkosdivaria SB Naantalin paidassa. Westend Indiansin kasvatti on edustanut aiemmin myös mm. Nibacosta sekä Toholammin Urheilijoita.

Meltti vaihtaa Flamesiin.

Mediajulkisuudessa viime päivät paistatellut GM Kuuluvainen on tietenkin tyytyväinen jengin muodostumiseen:

- Viime vuonnahan meille meinasi käydä kylmät elokuussa, kun kentällinen jannuja hävisi yhtäkkiä rosterista. Nyt alkaa olla jo sen verran leveyttä rosterista, että tällä kertaa kestämme mahdolliset puihinvedot selvästi paremmin. Todennäköisesti vielä kiinnitetään jokunen pelimies lisää, kunhan sopivia vain sattuu kohdalle. Ja samaan hengenvetoon on siis korostettava, etten tietenkään millään tavoin toivo viime vuoden tapaisen joukkokadon toistuvan, GM kommentoi.

- Jotenkin hyvä fiilis on tuosta meidän pakkiosastosta. Erittäin fyysinen, mutta kuitenkin hieman erilaisen profiilin omaavia jannuja. Jan tuo lisää pallovarmuutta ja kaverista on meille varmasti iloa kauden mittaan, GM taustoittaa Flamesin uusinta hankintaa.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Sininen Legioona jatkaa vahvistumistaan: Leinonen palaa kotiin!

GM:lla on jälleen ilo julkistaa uusi pelaajavahvistus. Tällä kertaa Flamesin riveihin tekee paluun Lasse Leinonen. Leinonen edusti Flamesia viimeksi pelikausilla 2011-2013 saldottaen tuolloin 33 ottelussa 21 tehopistettä (13+8). Flamesin pudottua kakkosdivarista, siirtyi Leinonen Paimion Ruoskaan. Tämän jälkeen tie vei SPV II:sen kautta TVA:han ja nyt viimein takaisin kotoisaan Flames-leiriin.

Leinosen paluu liekkipaitaan otetaan Flames-leirissä luonnollisesti mitä suurimmalla ilolla vastaan:

- Olen aina sanonut, että otamme mielellämme takaisin hyviä tyyppejä. Lasse täyttää kriteerit kirkkaasti ja on myös pelillisesti selkeä vahvistus ensi kauden Flames-ryhmään. Hieno homma kaikkinensa, GM kommentoi uusinta kiinnitystään.

Lasse is back.


Ja loppuun vielä Leinosen omat kommentit:

Kolme vuotta vierähtänyt siitä kun herra on nähty edellisen kerran Sinisessä Haarniskassa. Missä olet viimeiset vuodet pelannut?
- Ruoska, SPV2, TVA ja nyt takaisin Liekkipaitaan missä sain kokea ensimmäiset pelini miesten sarjoissa. Ruoskassa sain jatkaa 2.divarin pelejä mitä päästiin myös Flamesin kanssa pelaamaan. Seinäjoella vietetty kausi on kuitenkin ollut tähän asti urani hienoin. SPV:n 2-joukkueessa oli muutaman hyvän kaverin (Seinäjoen Messi, Niko ja Muiluttaja AP) lisäksi pelaajavalmentajana Koposen Tommy. Kauden edetessä sain myös mahdollisuuden muutamaan otteeseen osallistua liigajoukkueen treeneihin ”sparraajana”. Niistä treeneistä mainittakoon yksi pienpeliharjoitus missä pelasin samassa kentässä herrojen Kivilehto ja Koski kanssa enkä saanut yhtään syöttöä haltuun… 

Viime kausi jäi todella lyhyeksi. Mitä tapahtui?
- Viime kausi TVA:ssa alkoi hyvin, mutta loppui osaltani jo marraskuussa, kun tyypillinen kausi-influenssa pitkittyi aina helmikuulle saakka. Lähes kolme kuukautta urheilematta vaikutti niin paljon kuntoon joten halusin ottaa tarpeeksi rauhassa urheilemisen. Harmi etten voinut olla mukana auttamassa TVA:ta taistelussa tippumista vastaan.

Flames etsii vielä paria uutta pelaajaa alkavalle kaudelle. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä seuran sähköpostiin (fbtbluflames@gmail.com).