Lauantai-aamupäivä. Takana muutama huonosti nukuttu yö (kiitos päiväkodin flunssa-aalto) sekä normaaliin tapaan äärimmäisen kiireinen työviikko. Palauteltiin urheilubisneskirjan käsikirjoitusta kustantajalle (tulee muuten timanttinen opus, vaikka itse sanonkin), rekryttiin uutta jengiä ja etsittiin uusia toimitiloja. No, ei siis ehkä ihan perusviikko, vaan vielä pari napsua kovempi oravanpyörä. Siinä rallissa jää sählykuviot yleensä hieman vähemmälle pohdinnalle, mutta onneksi tällä kaudella on päästy tilanteeseen, ettei sillä nyt niin taida olla väliä onko GM:n valvova haukansilmä mestoilla vaiko jossain muualla. Tekemisen taso on Liekkimiehillä ollut nimittäin sen verta jämäkkää.
Ja takaisin asiaan...
GM:n kartanon ovikello soi hieman klo 11.00 jälkeen. Kukas muu se siellä piristikään päivää, kuin Länsirannikon kauneimmaksi maalivahdiksi jo liki vuosikymmen sitten tituleerattu Ketolan Masa. Siinä GM:nkin kasvoille nousee virne, kun tietää että pääsee poikasten kanssa läpyttelemään sählyä koko iltapäiväksi. Harmi, että unohtui siinä hötäkässä syödä ja sen päälle flunssakin teki tuloaan. Fuck it. Nasta lautaan ja kohti tuntematonta. Nimittäin Taivassaloa. Matkalla vielä Raision ABC:ltä takapenkille kaikkien saunailtapelaajien äiti (ja isä) Rainmaker Sjöström ja matka sen kuin jatkui vielä astetta iloisemmissa tunnelmissa.
Lukemattomat peltipoliisit ohitettiin tällä kertaa menestyksekkäästi. Mihinkäs sitä kiire. Varatuilla uroilla ja kunnon kansalaisilla. Pelipaikalle löydettiinkin noin ruhtinaalliset viisi minuuttia ennen kokoontumista. Siinä parkkipaikalla ensimmäisen vastustajan, elikkäs TVV:n, pelimies kertoi, että pelit olivat kerrankin aikataulussa, sillä vihreät miehet olivat tarjonneet ns. kaktusta FBC Turun kakkososastolle siihen malliin, että peli oli keskeytetty ennen täyttä aikaa. Melkoisen harvinaista #muuten kolmosdivaritasolla näinä päivinä. Pieni lisäpiriste saatiin vielä siitä, että koppiin käveli myös Flamesin ehkäpä ainoa HC-kannattaja Lahtisen Ari. Karkkilan lahja Siniselle Liekkimerelle ja Lamminluodon kanssa aikoinaan lähes symbioosin muodostanut sählysankari. Avattu Pirkka-olut toki löytyi Arskan hanskasta kuten tapoihin kuuluu.
Eihän siinä, ukot kasaan ja alkulenkille. Viimeisetkin Flames-uroot ajelivat tässä vaiheessa vastaan, joten saatiin täysi kokoonpano jalkeille. Ja vieläpä lähes ennennäkemättömästi pari jannua jäi pelaavan kokoonpanon ylikin.
Flames- TVV 7-5
Eka matsi ja vastaan lohkon suurimpana ennakkosuosikkina ainakin Flamesin leirissä pidetty TVV. On entisiä liigatähtiä, on useampi ketju pelimiehiä joilla menestyksekästä historiaa ylemmiltäkin sarjatasoilta ja niin etiäpäin. Edelliskaudella pelattiin toinen matsi tasan ja toisessa tuli tukkaan suht selkein luvuin. Eihän siinä. Uusi kausi, uudet kujeet.
Päästiin pelille hyvin ja heti alkuun oli parikin äärimakeaa paikkaa mennä johtoon. Ei tehty, kaveri teki. Takaa-ajoon, joka tuotti tulosta heti kärkeen, kun vastustaja töhöili pallon omaan nuottaan. Koska GM:llä ei ole matsin pöytäkirjaa, ja sähköinen tulospalvelukin oli yhtä haastava kuin aina ennenkin, niin maalien kulusta ei nyt ole ihan selkeää muistikuvaa. Pääpiirteittäin homma taisi mennä niin, että nykäistin aina kaulaa ja päästettiin TVV sitten tasoihin. Kolmanteen erään taidettiinkin lähteä tasatilanteesta. Siinä vaiheessa sitten GM osoitti tohtoritason pelisilmäänsä ja päätti ottaa holtittoman penaltin. TVV:n huippuvaaralliseksi mainostettu ylivoima kuitenkin tökkäsi ja elämänsä kautta pelaava Tero Yli-Sipilä riisti pallon. Pudotus Iltasen Markukselle, jonka kuti painui vastustamattomasti verkkoon. TVV:n takaa-ajolta pahimman terän tylsytti vielä Matti Iltanen, joka pääsi maalinedushässäkän päätteeksi lyömään irtopallon sisään.
Makeat pisteet. Ei voi kiistää. Maalissa Aki Tamminen jäätävän hyvä viidestä päästetystä huolimatta. Game Saver -luokan torjuntoja yksi toisensa perään. Gut.
Flames- FBC Turku II 3-1
Tunnin palautus ja ukot uudestaan askiin. Painotettiin ja alleviivattiin, takin napit kiinni. Oman tekemisen kautta matsiin ja niin edelleen. No ei ihan onnistunut. Yllätys, yllätys.
Alku oli siis melkoisen tahmeaa. Pallollisesti vietiin toki suht selvästi, mutta tiikerinsilmä loisti poissaolollaan. Samaan aikaan BeeCeen maalissa Flamesille jo takavuosinakin harmaita hiuksia aiheuttanut Savonen oli maagisella pelipäällä. Lopulta, noin kymmenen tuhlatun laatupaikan jälkeen, Rainmaker Sjöström osui ensi kerran kolmosdivaritasolla sitten 2000-luvun alun. Itse asiassa mies osui jo kertaalleen tässä matsissa ennen tuotakin maalia, mutta tuon osuman dumarit hylkäsivät. Mitäs sitten tapahtui? No, kun ensin on hakattu noin puolet pelistä päätä vastustajan maalivahtiin, niin kyllähän sitten kannattaa heti seuraavassa vaihdossa päästää vastustaja tasoihin. Tai ei kyllä oikeastaan kannattaisi, mutta niin tehtiin. 1-1 ja toiselle erätauolle.
Kolmannessa erässä saatiin onneksi erävoitto ja sitä myötä toki myös otteluvoitto. Ensin Joona Hyvärinen pääsi tälläämään mallikkaan hyökkäyksen päätteeksi pallon suoraan syötöstä sisään. Lopullisen niitin tyhjään BeeCeen verkkoon taiteili Yli-Sipilä. Terpan luikertelu ja liruttelu toi mieleen takavuosien Flames-legenda, novellikirjailija, Vehviläisen maagiset nöyryytykset. Fantastista. Mykistävää.
Ja jos ensimmäisessä matsissa Tamminen oli maaginen, niin ei jäänyt kollega Ketolakaan huonommaksi. Yksi päästetty maali ja Ketolamaisen kylmää työskentelyä. Respect, Kaunis Poika.
Huikeaa tekemistä. Jos vertaisi jengin tämänhetkistä tekemisen tasoa muutamiin treenimatseihin, joissa otettiin huolella dunkkuun nelosen häntäpään porukoilta, niin onhan tuo ero valtava. Olkoonkin, että harjoituskauden matsit vedettiin hyvin repaleisella kokoonpanolla.
Nyt kuukauden taukoa viettämään. Toivotaan, että Flamesin syyskiima kestää myös joulukuuhun. Ja miksei kestäisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti