Heräämisiä: Flames 2013-2014

Flamesin kausianalyysistä tulee väkisinkin melkoisen monivivahteinen tarina. Lupaavasta treenikaudesta syöksyttiin todella syviin vesiin, kunnes Liekkimiehet nousivat jälleen kerran kevätauringon myötä kuin Fenix-lintu tuhkasta.

Taustaa

Tätä kausianalyysiä ei voi kirjoittaa palaamatta ajassa hieman taaksepäin. Flames oli kauden 2011-2012 päätteeksi noussut sensaatiomaisesti kakkosdivariin. Ajoitus oli kuitenkin karmea. Alueen kakkosdivarista, kun muodostui juuri tuolle kaudella kovatasoisempi kuin koskaan aiemmin. Vaikka sarja aloitettiin ihan asiallisesti, niin pian alettiin maksaa kovaa hintaa yksittäisistä nukahduksista. Lopulta itseluottamus oli nakerrettu nolliin ja viimeiset matsit olivatkin aika surkea näky. Pelihuumori oli kadonnut lähes kaikilta ja GM:kin joutui miettimään Flamesin tulevaisuutta vakavissaan.  Oli selvää, että varsinkin nuorempia pelimiehiä poistuisi kauden jälkeen riveistä isommalla kädellä, mikä ei varsinaisesti edesauttanut seuran tulevaisuuden speksaamista. Toisaalta omakin motivaatio koko lajia kohtaan oli kohtalaisen alhaalla. Mies kun tulee tiettyyn ikään, niin vaakakupissa alkavat yhä enemmän painaa perheasiat ja esimerkiksi oma urakehitys. Siinä on vaikea vaimolle perustella seitsemättä viikkoa putkeen, että meillä on muuten tänäkin viikonloppuna sählymatsi. Tämä oli karua arkea II-divarissa. 

Joka tapauksessa, Flamesista poistui reilusti toistakymmentä pelimiestä edelliskauden päätteeksi. Lisäksi koutseista ”Rainmaker” Sjöström lähti uusien haasteiden perässä Hämeenkadun Pyöveleiden peräsimeen.

Monen seuran taru olisi voinut päättyä tähän, mutta onneksi Flamesin ydinrunko on ollut mukana seuran perustamisesta saakka. Eivätkä nämä seuraikonit jättäneet paattia nytkään. Erikseen pitää hattua tässä vaiheessa nostaa esimerkiksi herroille Anttila, Kallio, Törnström ja Lamminluoto, joiden kanssa on kuljettu jo valtava määrä kilometrejä. Onneksi saatiin myös houkuteltua muutamia vanhoja luottomiehiä takaisin Liekkipaitaan jo heti keväällä. Itse asiassa tilanne näytti kesällä jo erittäin hyvältä. Ringissä oli parisenkymmentä pelimiestä ja paluumuuttajissa oli muutamia lähtökohtaisesti kovia nimiä III-divaritasolle. Lisäksi jokunen mielenkiintoinen uusi tuttavuus oli myös liittynyt ryhmään. 

Seuralegenda Sami "Torni" Sjöström oli yksi paluumuuttajista

No, treenit alkoivat elokuussa ja jo tähän mennessä ensimmäisiä nimiä oli tippunut rosterista. Työtilanteet muuttuvat, joku vaihtoi sittenkin vielä II-divariin ja niin edelleen. Eka treenipeli SB Naantalia vastaan meni tappiosta huolimatta erittäin hyvin. Tämän perään maaginen voitto Vantaan RajaCupista, jossa peräti 31 seuraa jäi Flamesin taakse. Kaikki näytti oikein hyvältä. Ehkä jopa liian hyvältä vähäisiin treenimääriin nähden…

Alkusarja- Koomasta koomaan

Sarjakauden avaus pelattiin Somerolla ja heti avausmatsiin saatiin vastaan nälkäinen kotijoukkue. Muutama minuutti ja Flames oli siirtynyt parin maalin johtoon. Kaikki kävi vähän liian helposti. Pian Somero tulikin tasoihin ja taisipa käydä johdossakin. Voitettiin kuitenkin matsi viime hetken osumalla ja selvittiin säikähdyksellä. Tästä matsista alkoivat kuitenkin jo vaikeudet. Toiseen matsiin vastaan SBS Lieto III, jolla oli mukana alle 2 ketjua jannuja. Edellinen virallinen kohtaaminen oli päättynyt meille pari kautta aikaisemmin suunnilleen 9-0. Tekeminen ennen matsia oli Flames-leirissä jälkikäteen katsoen käsittämättömän ylimielistä. Alkulämmöksi osa jätkistä kävi röökillä, osa joi kahvit. Pelirutiineihin seuran perustamisesta saakka kuulunut lenkki skipattiin ja kentälläkin alkulämmöt lähinnä neppailtiin. Ja kuinka kävikään? Ehkä Flamesin historian surullisin ottelu, jota Lieto johti parhaimmillaan jo 9-1. Lopulta hävittiin 11-5. Pisti mietteliääksi, mutta Coach Vehmasen kanssa funtsittiin, että ehkä kyseessä oli vain yksittäinen romahdus.

Ei ollut. Ennemminkin matsi antoi enteitä tulevasta. Seuraavassa turnauksessa kärsittiin ensin tappio SC Toivolle ilman ainuttakaan tehtyä maalia. Sitten toki otettiin helpottava voitto TBS:stä. Laskeskeltiin vielä tässä vaiheessa, että kun nyt saadaan homma kuosiin, niin vielä ehditään ylempään jatkosarjaan menevään junaan. Ja mitä tapahtui seuraavaksi? Kaksi todella heikkoa esitystä putkeen. Ensin ansaitusti dunkkuun Campuksen 2:selta ja perään Somerolta. Joku lähti tässä vaiheessa jo kyseenalaistamaan taktisia seikkojakin. GM:n harjaantuneeseen silmään näytti kuitenkin koko ajan siltä, että matsit hävittiin pitkälti karmeisiin henkilökohtaisiin virheisiin sekä hyökkäyspelaamisen käsittämättömään tehottomuuteen. Välillä tuntui, että tarvitaan kymmenisen varmaa maalipaikkaa yhtä osumaa kohden ja samalla vastustajalla kimpoilee jokainen pallo sisään meidän päässä. Lopuista neljästä alkusarjan matsista tarttui mukaan kuitenkin pari tasuria ja käytännössä Toivollekin hävittiin viime hetken maalilla, kun haettiin väkisin voittomaalia joka olisi pitänyt jonkinlaisia haaveita elossa. Tie vei siis alempaan jatkosarjaan ja taisteluun olemassaolosta.

Alempi jatkosarja- Vaikeuksien kautta voittoon

Sarjajärjestelmä oli tänä vuonna sen verran mielenkiintoinen, että alemmastakin jatkosarjasta olisi periaatteessa ollut mahdollisuus ponnistaa aina kakkosdivariin saakka. Toisaalta systeemi oli myös raaka. Alemman loppusarjan kaksi viimeistä lähti suoraan nelosdivariin ja kaksi seuraavaa karsivat puolestaan nelosen porukoita vastaan. Tässä vaiheessa ykkösprioriteetti oli siis sarjapaikan turvaaminen. 

Alempaan loppusarjaan saatiin mainio lähtö, kun niistettiin Someroa avausmatsissa luvuin 7-3. Toista matsia KemKiä vastaan puolestaan johdettiin hyvä tovi, kunnes tapahtui jotain mikä söi joukkuetta taas rotan lailla. Ensin KemKi sai tasoituksen tilanteesta, jota edelsi päivänselvä mailaan lyönti. Jopa vastustaja myönsi tämän ja ihmetteli tilannetta. 1-1 tilanteessa mentiin viimeiselle minuutille, jolloin Flames-pakille sattui musta hetki. Oman maalin takaa heitetty purkupallo osui ilmassa suoraan vastustajan karvaajan lapaan ja kimposi siitä sisään. Jos tilanne pelattaisiin kymmenen kertaa uudestaan, niin vastaavaa maalia tuskin nähtäisiin. KemKille vielä maalii tyhjiin ja se oli taas siinä.

Seuraava turnaus ja aamuottelussa SBS Masku II:selta 3-1 pataan todella haluttomalla esityksellä. Tätä seurasi tappio TuTolle, vaikka johdettiin jo 3-1 ja peli oli täysin hanskassa. Yhtäkkiä alkoikin näyttää siis siltä, että Flames sukeltaa tästä vielä neloseen. Tässä vaiheessa taidettiin pitää pientä palaveria poikain kanssa siitä, että miten kurssi saataisiin käännettyä.

Jotain joka tapauksessa tapahtui. Kuten monesti ennenkin, Liekki syttyy silloin kun siihen on viimeinen mahdollisuus. Niin nytkin. Ensin äärettömän tärkeä 3-2 voitto KemKistä ja heti perään TBS 6-3 katolleen. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että lohkossa pelataan ristiin lähes ennennäkemättömällä tavalla, joten parilla voitolla oltiinkin taas elossa. Sama tsemppi jatkui seuraavassa turnauksessa, jossa kaatuivat vuorostaan Somero ja SBS Masku II. Jengin taisteluilme oli aivan eri luokkaa kuin vielä pari turnausta takaperin ja GM sai taas tuntea ylpeyttä omistaan. Ennen viimeistä turnausta oltiinkin tilanteessa, jossa Flames ja TuTo jakoivat lohkon kärkisijan. Osuvasti jengit iskivät yhteen viimeisen turnauksen aluksi. Flamesin perspektiivistä matsi oli kuitenkin harmittavan nihkeä. Pomput olivat tällä kertaa kaverin puolella ja TuTolle ansaitut pisteet sekä lohkon kärkipaikka. Panosta jäi toki myös Flamesin viimeiseen matsiin. Vain voitto TBS:stä olisi taannut kauden päättymisen ja kolmosdivaripaikan säilyttämisen. Voitto toki otettiin ja millä tavalla! Uskomattomalla lentokelillä taottiin kahteen erään tylyt 9-1 lukemat tauluun.  Lopuksi vastustaja pääsi vielä kaunistelemaan lukuja, mutta iskuetäisyydelle ei TBS kuitenkaan enää päässyt.

Pitkä matka on jo tultu näistä päivistä. Kuva vuoden 2008 Masku Cupista (vastssa USB). Kuvassa Flamesista Kuuluvainen, Törnström & Matti Iltanen

Siis loppu hyvin, kaikki hyvin? Joo ja ei. Kolmosdivaripaikka säilyi ja turha sitä on kiistää, että putoaminen neloseen olisi todennäköisesti ollut tämän seuran loppu. Tämä olisi henkilökohtaisesti ollut GM:lle kova pala, sillä sen verran paljon hikeä tämän seuran eteen on vuosien varrella vuodatettu. Kyseessä on myös poikkeuksellisen hieno joukko hyvinkin erilaisista taustoista tulevia pelimiehiä. Ja kyllähän Flamesin saunailtakulttuuri on yhä edelleen tämän alueen eliittiä, eli crème de la crème. Jotain kertoo varmaan sekin, että useampi seuran ex-pelaaja kyselee yhä enemmän tai vähemmän säännöllisesti seuraavien saunailtojen perään.

Toisaalta Flamesin tavoite ei koskaan voi olla pelaaminen putoamista vastaan. Näin ollen ensi kautta silmälläpitäen on pistetty jo mietintämyssyt päähän ja kyllä tämä kausi jonkinlaisena herätyksenä toimi ainakin GM:lle. Pelaamisen pitää jatkossakin olla hauskaa, mutta ilman voittoja se ei sitä oikein voi olla. Tavoite on siis pärjätä ensi kaudella selvästi paremmin kuin tällä kaudella. Todennäköisesti otetaan ainakin toinen treenivuoro maanantaisen vuoromme rinnalle. Uusia pelaajiakin on tarkoitus kiinnittää ja muutaman kanssa onkin jo keskusteltu asiasta. Näistä lisää sitten kun siirtorumba on taas ajankohtainen. Paljon on asioita vielä ilmassa, mutta toisaalta ollaan varmasti aikaisemmin liikkeellä kuin edellisvuonna monellakin saralla.

Flamesin kausi jatkuu vielä Virusmäentien Hallisarjassa. Lisäksi toukokuussa (?) on tarkoitus järjestää kaikkien aikojen Flames-bileet. Stay tuned!

Liekkimiesten tarina jatkuu III-divarissa

Lauantai-aamu ja päivän matkailukohteena eksoottinen Somero. Samainen Somero, jolla kausi startattiin ja jonka pienellä parkettialustalla pelattiin yksi Flamesin historian surkeimmista otteluista kauden avauksessa. Oli siis paikka pestä kasvoja paikallisten sählyfanien keskuudessa. Tilanne sarjataulukossa oli äärimmäisen kutkuttava. Koko lohko 4 pisteen sisällä ja ainakin teoriassa jokaisella jengillä oli vielä mahdollisuus "voittaa" suora lento nelosdivarin mutiin.

Matka lähti liikkeelle niin kuin pitääkin kauden tärkeimpien otteluiden ollessa kyseessä. Ilpoisten karavaani odotteli aikansa koutsia miehen penthousen ulkopuolella aamutuimaan. Kun taktiikkawelhoa ei alkanut kuulua oli otettava kuuma linja suoraan pääkallopaikalle. Pitkän tuuttauksen jälkeen saatu epämääräinen vastaus sai GM:n ja Flamesin hallituksen vpj Törnströmin katsomaan toisiaan ja huokaisemaan syvään. Perussetit siis. Lopulta koutsille vahvat kahvit ja mies saatiin takapenkille puhaltelemaan. Aikataulusta oltiin kohtuullisesti myöhässä heti kättelyssä, mutta kesänopeusrajoitukset ja GM:n Peugeotin kevätisku mahdollistivat sen, että pelipaikalle saavuttiin lähes ajallaan. GM sai ilokseen huomata, että Somerolle oli saapunut lähes ennätysmäärä Flames-sotureita ja poissaolollaan loistivat vain lähes koko kauden muutenkin missanneet Koivula & Jakobsson. Merranti saatiin mestoille toiseen matsiin.

Eka matsiin saatiin vastaan ex-MarsPa eli TuTo. Ensimmäinen kohtaaminen oli kääntynyt vastustajalle Flamesin nukuttua onnensa ohi. TuTo ja Flames jakoivat jatkosarjan kärkisijan ennen tätä matsia, joten voittaja olisi hyvin vahva kandidaatti lunastamaan pikavoiton II-divarin karsintoihin.


Flames- TuTo 1-4

Peli lähti käyntiin molemmin puolin tunnustellen. Iso peli, joten avausmaalin merkitystä ei parane aliarvioida. Ikävä kyllä sen teki tällä kertaa vastustaja. Vapari otti kimmokkeen maalinedustalla ilmeisesti Flamesin pakin lapaan ja muutti suuntaa juuri sen verran, että Tamminen maalissa oli voimaton.Paikkoja tasoitukseen toki siunaantui Flamesille useampia, mutta tolppaa lähemmäs ei päästy kunnes viimein Markus Iltasen rystysuuppaus löysi tiensä verkon perukoille. Ainakin sinivalkoisin öögin näytti, että matsi alkaisi kääntyä Liekkimiehille, kunnes yksi pienestä kulmasta lähtenyt vastustajan laukaus muutti pelin suunnan. Vaarattomalta näyttänyt kuti painui kuin painuikin etukulmasta verkkoon ja vapautti TuTon pelaamista. Piakkoin maalin eteen heitetty pallo kimposi vastustajan jalasta verkkoon ja TuTo oli karannut jo parin maalin päähän. Vastustaja sai vielä yhden täpän, kun taas Flames puski päätään vastustajan kurinalaiseen puolustukseen. Toki tunnustusta täytyy antaa myös kaverin veskarille, sillä pari game saver -tason koppia helpotti TuTon voittoa kummasti. Kerran pallo tosin pussiin saatiin, mutta tuomarit oikeutetusti näkivät maalin syntyneet korkealla mailalla.

Jostain syystä jäätiin tässä matsissa lähtötelineisiin. Toki TuTo vaikutti nälkäisemmältä ja pystyi kurinalaisuudella ja fyysisellä pelillään tekemään Flamesin pelaamisen haastavaksi.

Flames-maali: Markus Iltanen
Maalissa: Aki Tamminen

Flames- TBS 10-5

Ennen matsin alkua puhuttiin kopissa, että lähdetään siitä että tämä matsi jää kauden viimeiseksi. Oli siis jo saletissa, ettei lohkoa enää voida voittaa, mutta tappio olisi jättänyt vielä mahdollisuuden siihen, että lähdetään karsimaan alaspäin. Suoraan sanottuna tuo vaihtoehto olisi houkutellut yhtä paljon kuin vaikkapa kulttuurimatka Forssaan. Ei siis kovinkaan paljoa. Katseltiin hetkeä aikaisemmin kun TBS yllätti Masku II:sen ja tiedettiin, että kaverilla olisi henki päällä.  Tiedettiin myös, että TBS:n oli pakko voittaa mikäli meinasi välttää suoran putoamisen.

Jostain syystä tähän matsiin saatiinkin yksi kauden parhaista lähdöistä. Varsinkin ykkösketjuna operoinut Kallio-Lamminluoto- Matti Iltanen vitja kirmasi kentällä kuin perus TPS-junnari uudella mopoautollaan. Herrat takoivat ensimmäiseen erään tilanteeksi 3-0 Flamesille ja se oli yhtä kuin hyvää yötä TBS. Pikku hiljaa lentokeli tarttui muihinkin ja kahden erän jälkeen taululla komeilivat 9-1 luvut Flamesille. Tässä vaiheessa rotsin napit alkoivat aueta siihen malliin, että seuraavat 4 maalia lahjoitettiinkin sitten TBS:lle. Perinteinen setti, jannut rupeavat puhumaan penkillä omista pisteistään ja miettimään, että saataisiinkohan matsi poikki 12 häkin erolla. No good, you know. 9-5 tilanteessa darransa voittanut Coach ottikin aikalisän ja antoi täysin ansaituisti kovilla desibeleillä höystetyn tukankuivauskäsittelyn leijuvalle liekkilaumalle. Tämä palautti taas sen verran tossua maanpinnalle, että Flamesit niittasivat vielä yhden häkin lisää ja matsi saatiin taputeltua selvin lukemin 10-5.

Flames-maalit: Matti Iltanen (2), Lauri Kallio, Jussi Lamminluoto (2), Tero Yli-Sipilä (2), Kalle Keskinen, Mikko Luomala, Antti Saarinen

Maalissa Aki Tamminen




Loppukaneetit:

Hurjat loppuratkaisut saatiin tämän kauden III-divarille. Flames sai pelinsä kasaan viimeisellä mahdollisella hetkellä ja saldotti viimeisestä kuudesta matsista viisi voittoa. Näiden turvin noustiin kuiville ja todella lähelle karsintaa ylöspäin. Lopulta vaaka kääntyi TuTolle keskinäisten matsien perustellaa. Jos joku harrastaa spekulointia, niin olisi ollut käyttöä esimerkiksi pisteelle KemKiä vastaan ensimmäisen kierroksen kohtaamisesta. Tuolloin tyrittiin viimeisellä minuutilla voitto vastustajalle täysin omalla koomailulla. Mut nää on hei näitä. Tikulla silmään ja niin edelleen.

Kattavampi yhteenveto kaudesta ilmestynee vielä myöhemmin, kunhan GM ja Coach ensin pitävät hieman palaveria siitä mikä meni alkukaudesta vihkoon ja miten tästä jatketaan. Todettava kuitenkin on, että tällä kaudella III-divari oli poikkeuksellisen tasokas. Ei ehkä ihan kovin seurahistoriassa, mutta hirveästi ei jäänyt jälkeenkään esimerkiksi timangin tasokkaasta kaudesta 2008-2009. Tasaisempaa sarjaa ei ainakaan GM äkkiseltään muista. Jotenkin tylyltä tuntuu, että ehkä parhaalla nipullaan vuosiin pelannut TBS tai vielä pari kautta sitten pitkälti samoilla jannuilla kakkoseen karsinut KemKi saivat passituksen suorilta neloseen. Jo lähes käsittämättömältä tuntuu puolestaan se, että SBS Masku 2, joka ilman lisenssisähläystä pelaisi tällä hetkellä todennäköisesti noususta kakkoseen valmistautuukin nyt nelosdivarikarsintoihin. Jengissä pelaa kuitenkin useampia pelimiehiä, jotka ovat vuosia luutunneet alueen ykkös- ja kakkosdivarijengeissä suurissa rooleissa. Myös SB Somero karsii sarjapaikastaan. Liekö Flamesia lähellä oleva Lahtisen Ari vai mikä syynä, mutta jostain syystä GM symppaa somerolaisia. Tekemisen meininkiä hyvin järjestettyine kotiturnauksineen. Paljon tiukkoja tappioita sattui vain SB Somerolle matkan varrella. Ehkä syynä sitten kuitenkin se kokemuksen puute, vaikka toki kokeneita sotaratsuja myös heidän riveistään paljon löytyi.

Loppuun vielä TuTolle täysi tunnustus ja tsemppiä jatkokarsintoihin. Siinä missä MarsPa tuntui aikoinaan jäätyvän aina kovissa paikoissa hoiti TuTo hommat viileästi kotiin. Kurinalainen paketti ja terävät vastaiskut voivat vielä kantaa pitkällekin, etenkin jos maalivahtipeli pysyy samalla tasolla mitä nähtään kahdessa Flames-kohtaamisessa.

Tässä vaiheessa on myös hyvä esittää GM:n kollektiivinen kiitos Flamesin pelaajistolle ja valmentaja Vehmaselle. Välillä näytti jo lähes toivottoman synkältä, mutta niin vain taas kerran Flames osoitti henkisen kanttinsa ja hinasi itsensä kuiville. Oli hienoa seurata miten jamppojen itseluottamus alkoi kauden loppupuolella taas palata entiselleen II-divarin traumojen ja vihkoon vedetyn alkukauden jälkeen. Tähän sitten "OO-OOO" ja muut Turun yössä vuosien varrella kaikuneet Flames-chantit :)

Flamesin osalta kausi jatkuu vielä hallisarjamittelöillä, jossa ilmeisesti ollaan jo suht saletisti pudotuspeleissä. Maanantain höntsävuoro pyörii Leaf Areenalla klo 21-22 läpi kevään ja kesän. Tervetuloa kiinnostuneet höntsäämään! Jos pelaaminen Flamesissa kaudella 2014-2015 kiinnostaa, niin ota yhteyttä sähköpostilla osoitteeseen fbtblueflames@gmail.com ja tule näytille vuorollemme. Tarkemmin Flamesin ensi kauden kuvioista tiedotetaan kevään mittaan.

Tästä pääsee vielä jokainen ihmettelemään lohkon sarjataulukkoa. Tilastoknoppina se, että harvemmin kai selvästi eniten maaleja koko lohkossa tehnyt jengi jää jumboksi. Nyt tämäkin nähtiin.

	Joukkue	O	V	T	H	TM		PM	ME	P
1.	TuTo	10	5	2	3	40	-	31	9	12
2.	FBC Blue Flames	10	6	0	4	41	-	34	7	12
3.	SBS Masku 2	10	4	2	4	39	-	36	3	10
4.	SB Somero	10	4	1	5	36	-	46	-10	9
5.	KemKi	10	4	1	5	33	-	47	-14	9
6.	TBS	10	4	0	6	50	-	45	5	8

Ratkaisun hetket

Maaliskuun keväthangista ei ole tietoakaan, kun Länsirannikon kolmosdivarin alemman jatkosarjan karavaanarit kokoontuvat viimeistä kertaa yhteen. Tällä kertaa leiritulta viritellään eksoottisessa Somerossa. Sarjatilannetta voisi kuvailla kliseisesti kutkuttavaksi. Kaikki lohkon kuusi jengiä ovat nimittäin kauniisti 4 pisteen sisällä. Ainakin teoriassa siis Flamesinkin kohdalla on kaikki mahdollista aina suorasta putoamisesta nelosen syövereihin kauden jatkumiseen kakkosdivarin karsinnoissa. Det blir intressant, päivittäisi sosiaaliseen mediaan hurahtanut Don Tami Facebook-statuksessaan.

Panosten kovetessa päätti Flamesin mediaosasto aktivoitua. Pitkän tavoitteluprosessin jälkeen luuriin saatiin kuin saatiinkin itsensä General Manager Kuuluvainen:

Huomenta Ylipäällikkö! Tuntien kiireisen elämäntyylisi ehdotan, että skipataan small talkit ja käydään samantien kiinni pihviin. Millä mielin kohti lauantaita?

- Hyvä ehdotus. Itsehän olen tosiaan enemmän straightforward kind of a guy, so to speak. Ei kai tässä. Viimeiset parit treenit on höntsätty, kun puolet jengistä on ollut flunssassa, duunissa tai muuten vain neppailemassa kiviään. Eli ihan perinteinen valmistautuminen kauden tärkeimpiin matseihin takana. Viime sunnuntaina pelattiin parit voitokkaan rankinkatkuiset hallisarjamatsit parilla vaihtomiehellä. Toivotaan, että ukot toipuu pelikuntoon lauantaille, niin saadaan mahdollisimman iskukykyinen nippu jalkeille.

Vastaan asettuvat sarjakärjessä porskuttava TuTo sekä TBS. Mitä mietteitä vastustajista?

- Äärimmäisen tasainen sarja, joten vastustajille ei sinänsä ole väliä. Jos saadaan oma peli skulaamaan, niin ollaan vahvoilla jokaisessa matsissa. Jos keskittyminen ei ole kohdillaan, niin hävitään jokainen matsi tässä sarjassa. Simple as that. Vastustajista ei sinänsä sen kummempaa sanottavaa. Puretaan TuTo-matsin tapahtumat Setäsen kanssa toverillisen lounaan ääressä ensi viikolla. TBS:ltä tietty pitää aina muistaa mainostaa ex-Flames Mällis Masaa, joka tuntui äityneen hurjaan lentoon viimeisimmässä matsissaan.

On siis mahdollista, että Flamesin sarjapelit ovat tämän kauden osalta ohitse jo ensi lauantaina. Suunnitelmia jatkon suhteen?

- On. Pelataan kuitenkin matsit eka ja istutaan sitten jengin kanssa rauhassa alas. Tiedusteluja ensi kauden osalta on jo tullut treenivuoron jakamisten ja toisaalta myös potentiaalisten uusien pelaajien suunnalta, mutta halutaan pelata kausi ensin loppuun ennen kuin tehdään sen kummempia päätöksiä. Lauantain jälkeen ollaan jo hieman viisaampia asioiden suhteen.