Heräämisiä: Flames 2013-2014

Flamesin kausianalyysistä tulee väkisinkin melkoisen monivivahteinen tarina. Lupaavasta treenikaudesta syöksyttiin todella syviin vesiin, kunnes Liekkimiehet nousivat jälleen kerran kevätauringon myötä kuin Fenix-lintu tuhkasta.

Taustaa

Tätä kausianalyysiä ei voi kirjoittaa palaamatta ajassa hieman taaksepäin. Flames oli kauden 2011-2012 päätteeksi noussut sensaatiomaisesti kakkosdivariin. Ajoitus oli kuitenkin karmea. Alueen kakkosdivarista, kun muodostui juuri tuolle kaudella kovatasoisempi kuin koskaan aiemmin. Vaikka sarja aloitettiin ihan asiallisesti, niin pian alettiin maksaa kovaa hintaa yksittäisistä nukahduksista. Lopulta itseluottamus oli nakerrettu nolliin ja viimeiset matsit olivatkin aika surkea näky. Pelihuumori oli kadonnut lähes kaikilta ja GM:kin joutui miettimään Flamesin tulevaisuutta vakavissaan.  Oli selvää, että varsinkin nuorempia pelimiehiä poistuisi kauden jälkeen riveistä isommalla kädellä, mikä ei varsinaisesti edesauttanut seuran tulevaisuuden speksaamista. Toisaalta omakin motivaatio koko lajia kohtaan oli kohtalaisen alhaalla. Mies kun tulee tiettyyn ikään, niin vaakakupissa alkavat yhä enemmän painaa perheasiat ja esimerkiksi oma urakehitys. Siinä on vaikea vaimolle perustella seitsemättä viikkoa putkeen, että meillä on muuten tänäkin viikonloppuna sählymatsi. Tämä oli karua arkea II-divarissa. 

Joka tapauksessa, Flamesista poistui reilusti toistakymmentä pelimiestä edelliskauden päätteeksi. Lisäksi koutseista ”Rainmaker” Sjöström lähti uusien haasteiden perässä Hämeenkadun Pyöveleiden peräsimeen.

Monen seuran taru olisi voinut päättyä tähän, mutta onneksi Flamesin ydinrunko on ollut mukana seuran perustamisesta saakka. Eivätkä nämä seuraikonit jättäneet paattia nytkään. Erikseen pitää hattua tässä vaiheessa nostaa esimerkiksi herroille Anttila, Kallio, Törnström ja Lamminluoto, joiden kanssa on kuljettu jo valtava määrä kilometrejä. Onneksi saatiin myös houkuteltua muutamia vanhoja luottomiehiä takaisin Liekkipaitaan jo heti keväällä. Itse asiassa tilanne näytti kesällä jo erittäin hyvältä. Ringissä oli parisenkymmentä pelimiestä ja paluumuuttajissa oli muutamia lähtökohtaisesti kovia nimiä III-divaritasolle. Lisäksi jokunen mielenkiintoinen uusi tuttavuus oli myös liittynyt ryhmään. 

Seuralegenda Sami "Torni" Sjöström oli yksi paluumuuttajista

No, treenit alkoivat elokuussa ja jo tähän mennessä ensimmäisiä nimiä oli tippunut rosterista. Työtilanteet muuttuvat, joku vaihtoi sittenkin vielä II-divariin ja niin edelleen. Eka treenipeli SB Naantalia vastaan meni tappiosta huolimatta erittäin hyvin. Tämän perään maaginen voitto Vantaan RajaCupista, jossa peräti 31 seuraa jäi Flamesin taakse. Kaikki näytti oikein hyvältä. Ehkä jopa liian hyvältä vähäisiin treenimääriin nähden…

Alkusarja- Koomasta koomaan

Sarjakauden avaus pelattiin Somerolla ja heti avausmatsiin saatiin vastaan nälkäinen kotijoukkue. Muutama minuutti ja Flames oli siirtynyt parin maalin johtoon. Kaikki kävi vähän liian helposti. Pian Somero tulikin tasoihin ja taisipa käydä johdossakin. Voitettiin kuitenkin matsi viime hetken osumalla ja selvittiin säikähdyksellä. Tästä matsista alkoivat kuitenkin jo vaikeudet. Toiseen matsiin vastaan SBS Lieto III, jolla oli mukana alle 2 ketjua jannuja. Edellinen virallinen kohtaaminen oli päättynyt meille pari kautta aikaisemmin suunnilleen 9-0. Tekeminen ennen matsia oli Flames-leirissä jälkikäteen katsoen käsittämättömän ylimielistä. Alkulämmöksi osa jätkistä kävi röökillä, osa joi kahvit. Pelirutiineihin seuran perustamisesta saakka kuulunut lenkki skipattiin ja kentälläkin alkulämmöt lähinnä neppailtiin. Ja kuinka kävikään? Ehkä Flamesin historian surullisin ottelu, jota Lieto johti parhaimmillaan jo 9-1. Lopulta hävittiin 11-5. Pisti mietteliääksi, mutta Coach Vehmasen kanssa funtsittiin, että ehkä kyseessä oli vain yksittäinen romahdus.

Ei ollut. Ennemminkin matsi antoi enteitä tulevasta. Seuraavassa turnauksessa kärsittiin ensin tappio SC Toivolle ilman ainuttakaan tehtyä maalia. Sitten toki otettiin helpottava voitto TBS:stä. Laskeskeltiin vielä tässä vaiheessa, että kun nyt saadaan homma kuosiin, niin vielä ehditään ylempään jatkosarjaan menevään junaan. Ja mitä tapahtui seuraavaksi? Kaksi todella heikkoa esitystä putkeen. Ensin ansaitusti dunkkuun Campuksen 2:selta ja perään Somerolta. Joku lähti tässä vaiheessa jo kyseenalaistamaan taktisia seikkojakin. GM:n harjaantuneeseen silmään näytti kuitenkin koko ajan siltä, että matsit hävittiin pitkälti karmeisiin henkilökohtaisiin virheisiin sekä hyökkäyspelaamisen käsittämättömään tehottomuuteen. Välillä tuntui, että tarvitaan kymmenisen varmaa maalipaikkaa yhtä osumaa kohden ja samalla vastustajalla kimpoilee jokainen pallo sisään meidän päässä. Lopuista neljästä alkusarjan matsista tarttui mukaan kuitenkin pari tasuria ja käytännössä Toivollekin hävittiin viime hetken maalilla, kun haettiin väkisin voittomaalia joka olisi pitänyt jonkinlaisia haaveita elossa. Tie vei siis alempaan jatkosarjaan ja taisteluun olemassaolosta.

Alempi jatkosarja- Vaikeuksien kautta voittoon

Sarjajärjestelmä oli tänä vuonna sen verran mielenkiintoinen, että alemmastakin jatkosarjasta olisi periaatteessa ollut mahdollisuus ponnistaa aina kakkosdivariin saakka. Toisaalta systeemi oli myös raaka. Alemman loppusarjan kaksi viimeistä lähti suoraan nelosdivariin ja kaksi seuraavaa karsivat puolestaan nelosen porukoita vastaan. Tässä vaiheessa ykkösprioriteetti oli siis sarjapaikan turvaaminen. 

Alempaan loppusarjaan saatiin mainio lähtö, kun niistettiin Someroa avausmatsissa luvuin 7-3. Toista matsia KemKiä vastaan puolestaan johdettiin hyvä tovi, kunnes tapahtui jotain mikä söi joukkuetta taas rotan lailla. Ensin KemKi sai tasoituksen tilanteesta, jota edelsi päivänselvä mailaan lyönti. Jopa vastustaja myönsi tämän ja ihmetteli tilannetta. 1-1 tilanteessa mentiin viimeiselle minuutille, jolloin Flames-pakille sattui musta hetki. Oman maalin takaa heitetty purkupallo osui ilmassa suoraan vastustajan karvaajan lapaan ja kimposi siitä sisään. Jos tilanne pelattaisiin kymmenen kertaa uudestaan, niin vastaavaa maalia tuskin nähtäisiin. KemKille vielä maalii tyhjiin ja se oli taas siinä.

Seuraava turnaus ja aamuottelussa SBS Masku II:selta 3-1 pataan todella haluttomalla esityksellä. Tätä seurasi tappio TuTolle, vaikka johdettiin jo 3-1 ja peli oli täysin hanskassa. Yhtäkkiä alkoikin näyttää siis siltä, että Flames sukeltaa tästä vielä neloseen. Tässä vaiheessa taidettiin pitää pientä palaveria poikain kanssa siitä, että miten kurssi saataisiin käännettyä.

Jotain joka tapauksessa tapahtui. Kuten monesti ennenkin, Liekki syttyy silloin kun siihen on viimeinen mahdollisuus. Niin nytkin. Ensin äärettömän tärkeä 3-2 voitto KemKistä ja heti perään TBS 6-3 katolleen. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että lohkossa pelataan ristiin lähes ennennäkemättömällä tavalla, joten parilla voitolla oltiinkin taas elossa. Sama tsemppi jatkui seuraavassa turnauksessa, jossa kaatuivat vuorostaan Somero ja SBS Masku II. Jengin taisteluilme oli aivan eri luokkaa kuin vielä pari turnausta takaperin ja GM sai taas tuntea ylpeyttä omistaan. Ennen viimeistä turnausta oltiinkin tilanteessa, jossa Flames ja TuTo jakoivat lohkon kärkisijan. Osuvasti jengit iskivät yhteen viimeisen turnauksen aluksi. Flamesin perspektiivistä matsi oli kuitenkin harmittavan nihkeä. Pomput olivat tällä kertaa kaverin puolella ja TuTolle ansaitut pisteet sekä lohkon kärkipaikka. Panosta jäi toki myös Flamesin viimeiseen matsiin. Vain voitto TBS:stä olisi taannut kauden päättymisen ja kolmosdivaripaikan säilyttämisen. Voitto toki otettiin ja millä tavalla! Uskomattomalla lentokelillä taottiin kahteen erään tylyt 9-1 lukemat tauluun.  Lopuksi vastustaja pääsi vielä kaunistelemaan lukuja, mutta iskuetäisyydelle ei TBS kuitenkaan enää päässyt.

Pitkä matka on jo tultu näistä päivistä. Kuva vuoden 2008 Masku Cupista (vastssa USB). Kuvassa Flamesista Kuuluvainen, Törnström & Matti Iltanen

Siis loppu hyvin, kaikki hyvin? Joo ja ei. Kolmosdivaripaikka säilyi ja turha sitä on kiistää, että putoaminen neloseen olisi todennäköisesti ollut tämän seuran loppu. Tämä olisi henkilökohtaisesti ollut GM:lle kova pala, sillä sen verran paljon hikeä tämän seuran eteen on vuosien varrella vuodatettu. Kyseessä on myös poikkeuksellisen hieno joukko hyvinkin erilaisista taustoista tulevia pelimiehiä. Ja kyllähän Flamesin saunailtakulttuuri on yhä edelleen tämän alueen eliittiä, eli crème de la crème. Jotain kertoo varmaan sekin, että useampi seuran ex-pelaaja kyselee yhä enemmän tai vähemmän säännöllisesti seuraavien saunailtojen perään.

Toisaalta Flamesin tavoite ei koskaan voi olla pelaaminen putoamista vastaan. Näin ollen ensi kautta silmälläpitäen on pistetty jo mietintämyssyt päähän ja kyllä tämä kausi jonkinlaisena herätyksenä toimi ainakin GM:lle. Pelaamisen pitää jatkossakin olla hauskaa, mutta ilman voittoja se ei sitä oikein voi olla. Tavoite on siis pärjätä ensi kaudella selvästi paremmin kuin tällä kaudella. Todennäköisesti otetaan ainakin toinen treenivuoro maanantaisen vuoromme rinnalle. Uusia pelaajiakin on tarkoitus kiinnittää ja muutaman kanssa onkin jo keskusteltu asiasta. Näistä lisää sitten kun siirtorumba on taas ajankohtainen. Paljon on asioita vielä ilmassa, mutta toisaalta ollaan varmasti aikaisemmin liikkeellä kuin edellisvuonna monellakin saralla.

Flamesin kausi jatkuu vielä Virusmäentien Hallisarjassa. Lisäksi toukokuussa (?) on tarkoitus järjestää kaikkien aikojen Flames-bileet. Stay tuned!