Keskinkertainen suorittaminen millään elämän osa-alueella ei ole koskaan oikein sopinut luonteelleni, mutta nyt on menty aika pitkälti olosuhteiden pakottamalla tasolla. Tähän liittyen olen visioinut erästä isompaa skenaariota liittyen Flamesin tulevaisuuteen, mutta tästä täytyy ensin keskustella Liekkisotureiden kanssa. Tiedotetaan, jos homma nytkähtää joskus eteenpäin.
Ja alleviivataan nyt heti kärkeen, että Flames pelaa myös ensi kaudella kolmosdivarissa, eli hommaa ei olla ajamassa alas. Se on nimittäin niin, että Liekkimiehet ovat tulleet jo melkoisen pitkän matkan siitä, kun seura vuonna 2008 perustettiin. Kun tuossa katselen eka kauden (III-divari) sarjataulukkoa, niin lohkon joukkueista Flamesin lisäksi ainoastaan Paimion Ruoska on pelannut ko. kaudesta saakka III-divarissa tai korkeammalla yhteen putkeen.
Liekkimiehet ovat luutunneet siis 7 kautta kolmosta ja yhden kauden kakkosta. Jos en nyt ihan väärin muista, niin peräti 10 jamppaa (Kuuluvainen, Törnström, Vahlman, Mattila, Kallio, Iltanen Matti, Ketola, Tamminen, Anttila, Lamminluoto) tämän kauden jengistä oli mukana jo tuolla seurahistorian ensimmäisellä kaudella. Melkoinen voimannäyte sitoutumisesta seuraan ja Flames-yhteisöön. Osa on toki pelannut välillä muuallakin, mutta tie on kuitenkin löytynyt takaisin kotiin.
Ja sitten pieneen yhteenvetoon kaudesta 2015-2016:
Vuoristoratamainen runkosarja
Edelliskaudella oli vedetty hyvin ja pyörittiin pitkään jopa lohkon kärkikahinoissa. Kesällä näytti siltä, että jengi säilyy pitkälti samana myös uudelle kaudelle. Elokuussa alkoi kuitenkin tippua pommeja ja yhtäkkiä kentällisen verran jamppoja olikin hävinnyt rosterista. Paska homma, sillä tuossa vaiheessa kesää alkaa olla uusien pelaajien kalastelu melkoisen haastavaa. Ei auttanut muu kuin pistää Vahlmanin kanssa luurit erittäin kuumiksi. Pari jannua saatiinkin kiinnitettyä ja näin ollen valoa jo hieman pilkisteli tunnelin päässä.Vielä kun saatiin juuri ennen kauden alkua kolme uutta pelimiestä riveihin, niin yhtäkkiä alkoikin näyttää jo hyvältä.Kauden avausturnaus koitti todella pian. Hyvä voitto TVA:sta heti kärkeen ja kausi käyntiin. Seuraavissa matseissakin väläyteltiin ja napattiin mm. tasuripiste lohkon parhaalta jengiltä, kakkoseen ansaitusti nouseellta IBK Medalta. Sarjasijoitus oli mukavasti keskikastissa, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Ensin kontattiin Campuksen II:selle matsissa, jossa pelillinen puoli yski oikeastaan ensimmäistä kertaa todella pahasti. Seuraava turnaus alkoi jo antaa osviittaa siitä miten rikkonainen kaudesta todellisuudessa muodostuisikaan. Saatiin jalkeille käytännössä kaksi kentällistä pelimiehiä ja vastustajat juoksivat jalat alta. Tämän jälkeen tappiot seurasivat toistaan, vaikka yksi tasuripiste Toivolta kairattiinkin väliin. Ja tuonkin pelin Toivo tasoitti vasta viimeisellä sekunnilla meidän jäätävän ylipelaamisen johdosta. Yhteensä vedettiin peräti 10 matsia ilman voittoa (joista 2 tasuria). Pääosin vielä hävittiin pelit maalilla tai kahdella, joten henkistä puolta rassattiin todella. Edelliskaudella lähes kaikki vastaavat väännöt kääntyivät meille, tällä kaudella meitä vastaan. Tää on sporttia. En halunnut selitellä kauden mittaan huonoja tuloksia poissaoloilla, mutta onhan se nyt aika jäätävää jos pahimmillaan 12 äijää on pois riveistä. Rakentele siinä sitten toimivia kentällisiä.
Sitten toistui sama ilmiö mikä on toistunut monta kertaa aiemminkin Flamesin historiassa. Kun veitsen terä on kurkulla, niin lähes poikkeuksetta Liekkimiehet heräävät pelaamaan. Herätyksenä toimi tällä kertaa matsi Tre Ankkarea vastaan. Tultiin viimeisellä minuutilla kahden maalin takaa tasoihin ja jengi alkoi taas uskoa tekemiseen. Tämän perään kaadettiin Wirmon kakkosjengi ja niputettiin sarjapaikan kannalta äärimmäisen tärkeässä matsissa TVA murskaluvuin. Loppupeleissä oltiin tilanteessa, jossa viimeisestä kahdesta matsista tarvittiin 2 pistettä, jotta vältettäisiin karsinnat. Vedettiin matsi Lietoa vastaan ensin vihkoon. Viimeisessä pelissä kakkosdivarikarsintoihin edennyttä TVV:tä vastaan nostettiin pelaamisen tasoa. Ensin mentiin johtoon. Sitten koomailtiin vastustajalle pari häkkiä, kunnes tultiin ihan matsin lopussa tasoihin. Vielä viimeisillä sekunneilla saatiin loistopaikka, mutta TVV:n veskari sai hieman näppejä väliin ja torjui pallon yli. Suunnaksi siis karsinnat.
Karsinnat: Eeppinen trilleri
Karsintojen ensimmäisessä vaiheessa saatiin vastaan alueen toisesta lohkosta Lapin Salama. Vastustajasta ei tietoa juuri ollut. Nieminen oli joku vuosi sitten pelannut Aakkereiden paidassa LaSaa vastaan ja tiesi kertoa, että jengissä on pari kovaa seppää joiden ympärillä peli sitten pitkälti pyöriikin. Päätettiin kuitenkin keskittyä omaan juttuun ja luottaa siihen, että omalla pelillämme hoidetaan homma kotiin. Haasteeksi muodostui kuitenkin tälläkin kertaa se, että poissaolijoiden lista oli pitkä. Ja valitettavasti vielä ihan terävimmästä kärjestä. Pelipäivänä vielä arvottiin parin pelimiehen pelikuntoa. Saatiin kuitenkin kolme ketjua kasaan, kun polvivamman takia kauden jo kertaalleen lopettanut Petteri Tenhunen hälytettiin puolikuntoisena kehiin. Lisäksi Severi Saarela saatiin intistä lomille kolmen kuukauden treenitauon jälkeen. Kun vielä kovasta flunssasta kärsinyt Jyri Ryyppö tsemppasi itsensä edes jollain lailla pelikuntoiseksi, niin oltiin valmiita taistoon. Ei varmasti parhaalla kokoonpanolla, mutta kilpailukykyisellä kuitenkin.
Matsi lähti käyntiin heikosti. LaSa iski maalin ensimmäisestä hyökkäyksestään. Iltasen veljekset kuitenkin värkkäsivät meille pian tasoituksen komealla vedolla yläpeltiin. Peli näytti jo kääntyvän meille, mutta sitten ote taas mystisesti katosi. Toisen erän alkuun otettiin pari omiin järkyttävillä pompuilla. Yhtäkkiä vastustaja oli siis 1-3 johdossa ja paine alkoi kasvaa Flames-kattilassa. Pelin ratkaisuksi muodostui kuitenkin Flamesin ylivoimapelaaminen. Ensin LaSan kaveri otti todella typerän vitosen ajettuaan Saarelan selästä katsomorakenteisiin. Ekat pari ylivoimavaihtoa yskivät, kunnes uransa parasta sählyä loppukaudella pelannut Markus Vahlman yllätti vastustajan maalivahdin todella yllättävällä kudilla. Pian Flamesin konkariketju sahasi paikan luontaiset sniperin vaistot omaavalle Tenhuselle, joka pyssytti pelivälineen LaSa-maalin kattoon. Peli 3-3 ja kaikki taas auki.
Loppupelissä homma aaltoili ja molemmille siunaantui kelpo mestoja ratkaisuun. Viimeisellä minuutilla LaSa sai vielä todellisen herkkupaikan maalinkulmalle, mutta Flames-maalissa Tamminen venytti todellisen Game Saverin. Tai oikeastaan Season Saverin.
Homma jatkoajalle ja tässä vaiheessa GM veti ässän hihastaan. Flamesin historiaa leimaa vahvasti yksi juoma; Fisu. Porkkanaksi siis Fisu-pullo ratkaisijalle. Edellisen kerran kun yritin vastaavaa pelattiin kakkosen karsintoja Vehmaan Bullsia vastaan. Tuolloin lupasin tosin vain ison tuopin. Tämä johti siihen, että kolisteltiin vain tolppia, kunnes vastustaja ratkoi pelin jatkoajan viime sekunneilla. Otin tästä siis opikseni ja latasin kovemman porkkanan kehiin.
Jatkoajan alku oli todella varovaista pelaamista. Lopulta kuitenkin LaSan kaveri otti käsittämättömästi jäähyn maastapelaamisesta. Itse en tilannetta nähnyt, mutta useampi kaveri sanoi että kyseessä oli päivänselvä penaltti, vaikka LaSalle tuo menikin pahasti tunteisiin. Liekkimiehet siis taas yyveelle. Konkariketju kehiin hieromaan vakiokuviota, joka oli jo kertaalleen toiminut matsin aikana. Erinomaisella maltilla liikuteltiin vastustajan yllättävän passiivista neliötä, kunnes Kallio ja Törnström pyöräyttivät pienen rytminvaihdoksen, pallo GM:lle josta suora pudotus parhaaseen sektoriin hiipineelle flunssapotilas Ryypölle. Se hetki, kun näin pallon uppoavan vastustamattoman kauniisti LaSan häkkärin längistä sisään oli jotain lähes eroottisen kaunista. Kädet pystyyn ja äijät kasaan. Maistuvaista. Alla vielä tilastot:
Flames- LaSa
1-1 Matti Iltanen (Markus Iltanen)
2-3 Markus Vahlman (Joona Hyvärinen) YV
3-3 Petteri Tenhunen (Jyri Ryyppö) YV
4-3 (JA) Jyri Ryyppö (Arto Kuuluvainen) YV
Maalissa Aki Tamminen
Loppusanat
Kauden käsikirjoitus ei todellakaan mennyt nyt ihan suunnitelmien mukaan. Käsittämätön määrä loukkaantumisia ja sairastumisia yhdistettynä siihen, että muutama äijä löi käytännössä hanskat tiskiin jo syksyllä, johti siihen että sarjapaikka piti varmistaa vasta karsintojen kautta. Jossittelu on turhaa, mutta jos olisimme päässeet pelaamaan kauden mittaan useamman matsin edes lähes parhaalla kokoonpanolla, niin tuskinpa olisi tarvinnut legendaarista LaSa -matsia pelata. Tarkoitus oli ajaa myös nuorempia kavereita hiljalleen kolmosdivariin sisään, mutta nyt kavereille piti suoraan lyödä todella isoa ruutua. Hyvin kundit sen kantoivatkin, mutta joku toinen kausi olisin pystynyt varmasti kehittämään kavereiden pelaamista huomattavasti kokonaisvaltaisemmin. Isoja kehitysaskeleita "junnut" kuitenkin ottivat kauden mittaan ja se on aina hienoa se.Niin tai näin, nyt puhallellaan hetki ja sitten ryhdytään kasaamaan ensi kautta. Skouttauspuolella Vahlmanilla onkin jo pari äijää targetissa. Katsotaan josko natsaisi.
Seuraava steppi on kuitenkin järjestää kauden päättävä saunailta. Häpeällistä todeta, ettei kauden mittaan ole pidetty oikeastaan yhtään kunnon saunailtaa. Jatkossa sosiaaliseen puoleen on taas panostettava enemmän, vaikka aikataulut olisivat siviilielämässä miten tiukat. Se on nimittäin erittäin oleellinen osa joukkuehengen rakentumista. Tällä kaudella turhaa kitinää oli muutenkin hieman liikaa. Tämän poiskitkemiseen pitää jatkossa kiinnittää taas enemmän huomiota. Negatiivinen energia, kun lähtee leviämään huomattavasti positiivista energiaa nopeammin. Ikävä kyllä.
Flamesin höntsät pyörivät läpi kesän maanantaisin ja torstaisin klo 21-22 Leafilla. Jos halut tulla mukaan hikoilemaan tai pelipaikka ensi kauden Liekkimiehistössä kiinnostaa, niin tervetuloa messiin. Uusia pelaajia varmasti tullaan ottamaan jengiin taas runsaasti. Parhaiten saat tietoa seuran toiminnasta pistämällä meiliä osoitteeseen: fbtblueflames@gmail.com
