Flames - FBC Parainen 7-3 (3-1, 3-0, 1-2)
Flamesin sparraajana toimi tällä kertaa vitosdivarijoukkue FBC Parainen, joka oli ainakin allekirjoittaneelle täysin uusi tuttavuus. Vastustaja oli piristävä poikkeus myös siinä mielessä, että se pelasi erittäin aktiivisesti ja karvasi korkealta, vaikka kenttäpelaajia oli paikalla alle kaksi kentällistä. Divaripeleissä tämä on erittäin harvinaista, yleensä vastustajat tyytyvät sumputtamaan puolessa kentässä ja kyttäämään vastaiskuja.
Vastustajan aktiivinen pelitapa yllättikin Flamesin ottelun alussa, ja vieraat siirtyivät nopeasti johtoon. Paikkoja lisämaaleihinkin heillä oli, mutta alun rynnistyksen jälkeen myös Flames alkoi heräillä. Kahden sarjatason ero alkoi väkisinkin näkyä, ja liekkipaidat iskivät seuraavat kuusi maalia. Peli oli tämän jälkeen toki selvä, mutta kyllähän kolmannen erän asennevammainen pelailu vitutti varmasti kaikkia paikalle saapuneita. Kolmas erä menikin ansaitusti vieraille lukemin 1-2, eikä suurempi erävoitto todellakaan mikään vääryys olisi ollut. Positiivisia asioita pelistä on vaikea löytää, mutta mainittakoon nyt ainakin vain kourallisen pelejä tällä kaudella pelanneen Miika Koivulan hattutemppu ja Lauri "Samettikäsi" Kallion rankkarimaali pelin jälkeisessä rankkarikisassa.
Flames-maalit: Miika Koivula (3), Oskari Varpela (2), Juho Simolin, Lasse Leinonen
Maalissa: Aki Tamminen
Puliukon sukkaakin kuluneempi fraasi "Huono kenraali tietää hyvää ensi-iltaa" on pitänyt tällä kaudella melkein poikkeuksetta paikkansa Flamesin osalta. Ehkä tässä piileekin näiden treenipelien funktio. Viikolla himmaillaan ja viikonloppuna räjähtää. Sitähän se normaalin nuorukaisen elämä on siviilissäkin. Viikonloppuna uudelle ilmeelle olisi tosiaan käyttöä, kun Flames taistelee lohkovoitosta Taalintehtaalla. Nähtäväksi jää, juodaanko autoissa paluumatkalla iloon vai suruun.
- JV
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti