Flames aloitti kolmosdivarissa vuonna 2008. Jo tuolloin seura sai paljon kuraa osakseen alasarjasählyn asiantuntijoina itseään pitäneiltä nettikirjoittelijoilta. Ei osattu kuulemma treenata, ei ollut nimimiehiä, varma heittopussi ja niin edelleen. Suurin osa näistä provoista kuitattiin huumorilla, mutta samaan aikaan luotiin seuralle strategiaa, jota ohjasi visio Flamesin nostamisesta kolmessa vuodessa kakkosdivariin. Neljä kautta tähän lopulta kuitenkin meni...
Ensimmäisen kolmosen kauden päätteeksi säilytettiin sarjapaikka suhteellisen täpärästi, vaikka taakse jäikin yhteensä 4 jengiä. Seuraavalla kaudella noustiin jo kärkitaistoihin sijoituksen ollessa kolmas. Tuolloin vielä Ruoska ja Runu olivat kuitenkin selvästi edellä. Noususuuntainen trendi jatkui kuitenkin myös kaudella 2010-2011, jolloin Flames sijoittui runkosarjassa toiseksi. Aloitetaan tämä tarina palaamalla tuohon kauteen.
Matkustetaan ajassa siis noin vuosi taaksepäin. Olimme edenneet tuolloinkin II-divarikarsintoihin, mutta paketti oli totaalisessa kaaoksessa. Ensin pääkoutsi Nurmisto joutui jättämään leikin kesken muutettuaan Tampereelle duuniin. Tämän jälkeen valmennuksesta päävastuun kantanut Saarinen ilmoitti runkosarjan jälkeen, että hän ei jatka enää Flames-valmentajana karsinnoissa. Myönnettäköön, että taustalla oli pieniä erimielisyyksiä peluutukseen liittyen. Karsinnat tulivat ja menivät. Tappio jatkoajan viimeisellä minuutilla UHV Bullsille, vaikka oltiin kolisteltu jo vastustajan maalirautojakin. Bulls marssikin sitten seuraavalta kierrokselta suoraan otteluvoitoin 2-0 kakkoseen saakka. Edelliskauden jälkeen GM:n takki oli totaalisen tyhjä, mutta uutta kautta oli kuitenkin lähdettävä rakentamaan.
Ensimmäinen askel kohti parempaa huomista oli uuden valmentajan löytäminen. Aiemmin vain naisjoukkueita valmentanut ex-Flames Joni "Rainmaker" Sjöström tarttui nopeasti GM:n heittämään pikku täkyyn. Sopimus sinetöitiin Bar Edisonin kulmapöydässä. Pienellä suostuttelulla Sjöströmin aisapariksi saatiin pelihommat loukkaantumisen takia lopettanut toinen ex-Flames Marko Vehmanen. Valmennuksen kanssa käytiin avoimesti läpi edelliskauden ongelmat ja pohdittiin sitä miten näiden toistumista voitaisiin ennaltaehkäistä. GM:n toiveena oli erityisesti se, että tietynlaista turhaa vakavuutta tulisi vähentää ja pelihuumori kaivaa taas vaikean kauden jälkeen esiin. Jälkikäteen voidaan todeta, että tässä onnistuttiin hyvin. Itseasiassa Flames treenasi vähemmän ja vapaammin kuin koskaan ennen, mutta tulokset olivat koko seurahistorian parhaat.
Pelaajapuolella ei koettu tarvetta suurille muutoksille. Pelaajiston huikea potentiaali tiedostettiin ja nyt piti vain miettiä, että miten optimaalisuoritus kaivetaan useammin esiin. Tunkua joukkueeseen kyllä oli todella paljon ja lopulta päätettiin kasvattaa rinkiä aiempiin vuosiin verrattuna. Hyvä ratkaisu tämäkin, sillä jossain vaiheessa kautta lasaretissa oli taas rapiat kentällinen pelimiehiä. Uusina miehinä Flames-univormuun pukivat Nordberg, Lindroos, Varpela, Pentinlehto, Koivula, Mirtti ja Leinonen.
Kuvan oikeudet: Mikko Merranti
Kausi alkoi treenimatseilla ja treeniturnauksella Hangossa. Nihkeästä alusta huolimatta Flames hoiti Hangon turnauksen kunnialla voittaen viimeisessä matsissa Etelä-Suomen lohkoista niinikään kakkoseen kauden päätteeksi nousseen Hangon Hyrskyt. Sarjakausi alkoi kuitenkin lähes katastrofimaisesti, kun Salon (aina niin ahdistavalla) parketilla tasattiin ensin pisteet FBC Turun kakkosjengin kanssa ja tämän perään hävittiin Kemiön Kiiloille. Pikku hiljaa paketti saatiin kuitenkin kasaan, kunnes vuoden ensimmäisessä turnauksessa Liedon parketilla kontattiin Runua ja Kemiön Kiiloja vastaan. Tässä vaiheessa GM oli jo laskemassa Flamesia ulos nousukahinoista. Runkosarjan loppu oli kuitenkin Flamesilta kovaa nousukiitoa ja lopulta "siniset" hoiti koko lohkon voiton kotiin. Flames teki lohkossaan eniten maaleja ja toisaalta päästi niitä vähiten. Maaliero olikin mukava +58.
Edessä oli siis seurahistorian suurin matsi. Voitolla toista kolmosen lohkoa suvereenisti dominoineesta SBS Rupusta Flames selvittäisi tiensä suoraan kakkosdivariin. Ennakkoasetelmat eivät tälläkään kertaa olleet Flamesin puolella. Eräät alueen sählypiirien ns. asiantuntijoista esimerkiksi kehottivat Flamesia suuntaamaan katseensa jo suosiolla Karhukoplan kohtaamiseen. Rupua vastaan kun ei varsinkaan vieraissa pitänyt olla mitään saumaa. GM loi kuitenkin uskoa joukkoihinsa Ranskasta käsin."Les Bleus" oli nimittäin päättänyt runkosarjan kahdeksaan perättäiseen voittoon ja meno oli viimeisissä matseissa ollut murhaavan tehokasta. Viimeisissä kolmessa matsissa jokainen vastustaja murjottiin lattianrakoon, joten jengi oli valmiina yllätykseen. Ei muuta kuin jätkät bussiin ja suunta kohti suurta tuntematonta.
Karsintamatsissa Flames oli pari erää ottavana osapuolena, mutta nöyrä puolustus yhdistettynä maagiseen veskari Tammiseen pitivät luvut vain yhdessä nollassa kotijengille. Kolmannen erän alussa Flames pisti isompaa vaihdetta silmään. Ensin Lindroos lapioi maalinkulmalta pelin tasoihin. Hetki tästä ja kovissa liemissä jo aiemmalla peliurallaan marinoitunut Vehviläinen raapaisi pallon yläseen. Tilanteeksi 2-1 sinisille ja kotijengin tuska alkoi kasvaa. Hurjalla tsempillä Flames piti myös nämä numerot taululla loppuun saakka ja jytky oli valmis. Flamesin neljän viimeisen pelin maaliero oli muuten jäätävä 25-2. Tämän kunniaksi GM sipaisi voit patongille ja nosti punaviinilasin huulilleen. Projekti oli saatu maaliin. Nyt on uuden projektin aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti