Njaahans, njaahans ja vielä kerran njaahans. Se oli taas pelipäivä ja avausmatsissa vastaan voitosta voittoon lasketellut Loimaan Leisku. Tästä tunnin palautus ja samaan kaukaloon AFC Campuksen II-jengin kanssa.
Maalintekijät ja eräluvut taitavat tällä kertaa jäädä merkkaamatta sillä GM suuntaa sulattelemaan kohmeisia samettikäsiään Krabin lämpöön. Josko sitten ensi vuonna alkaisi taas osua maalipuiden väliin :D
Flames- Leisku 5-8
Tiedettiin, että nyt asettuu vastaan lohkon ehkäpä paras jengi, joten valmistautumiseen panostettiin hieman normaalia enemmän. Pelin alkuminuuteilla luotiinkin useampi hyvä mesta, mutta peliväline ammuttiin poikkeuksetta joko seinille tai sitten vastustajan erinomainen häkkäri poimi marjat. Ikiaikainen klise "jos et itse tee, kaveri tekee" osoittikin taas voimansa ja kymmenen minuutin kohdalla Flames-verkko alkoi heilua huolella. Pari maalia puoleen minuuttiin ja tuosta ei oikeastaan koko matsin aikana enää toivuttu. Tunnustusta on annettava loimaalaisten hyökkäyspelille, sillä viimeistelyprosentti oli kyllä armottoman kova. Ja maalit tulivat joko takatolpilta tyhjiin tai sitten hyvillä pommeilla yläpeltiin. Eihän siinä. Vastustaja oli parempi ja vaikka pariin otteeseen päästiin sätkimään mukaan peliin, niin aina selkäranka niksahti uudelleen hyvinkin pian. Jotain jossiteltavaa sentään jäi, sillä tällä kertaa ei sinikoneesta saatu irti lähellekään maksimitehoja. Ehkäpä sitten toisessa kohtaamisessa, who knows.
Pienenä knoppina todettakoon, että "Lemieux" Leminen esiintyi Flamesin häkillä ensimmäistä kertaa pariin vuoteen, eikä lainkaan heikosti esiintynytkään. Flamesilla on tälle kaudelle nyt lunastettuna lisenssit 4 veskarille, mutta äijää on reissussa ja loukkaantuneena joten ylitarjontaa ei todellakaan ole vielä päässyt syntymään.
Maalissa: Marko Kaunisharju/Antti Leminen
Flames-AFC Campus II 5-4
Flames lähti viemään peliä ensi minuuteista ja nopeasti pistettiinkin pari häkkiä sisään. Jostain käsittämättömästä syystä ei kuitenkaan saatu matsia tapettua, vaikka paikkoja oli jokaisella ketjulla mielin määrin. Pelkästään tolppaosumia tuli matsin aikana sen verran, ettei taida yhden käden sormet riittää. Joka tapauksessa, mentiin rutiinilla muistaakseni 5-1 johtoon, jonka jälkeen käytännössä nukuttiin matsi loppuun ja oli lähellä, ettei mustapaitoja päästetty rinnalle saakka. Oli omaa maalia, hirveää sössimistä oman maalin edessä, kaukolaukauksia jne. Kokonaisuutena todella nihkeä peli, joka tällä kertaa kuitenkin riitti 2 pisteeseen. Ja se kai on kuitenkin tärkeintä...
Maalissa: Marko Kaunisharju
Matsien jälkeen Flames-leirissä oli melko synkät mielialat, mutta piristykseksi GM voi todeta että aikas pitkä matka on tultu esimerkiksi toissa kaudesta, jolloin otettiin muistaakseni seitsemässä ottelussa putkeen dunkkuun. Nyt kasassa on kuitenkin kuudesta matsista rapsakat kymmenen bongoa. Juna jatkakoon kulkuaan ja palataan asiaan vielä ennen vuodenvaihdetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti